KAKSOSET.

Tämän jälkeen ei minulla enää ole paljoakaan kerrottavana.

Géza Gyurkovics kalisteli pari päivää miekkansa huotraa Pestin asfaltilla, sitten hän lähti kotiinsa Bács-Tamásiin — sillä hänen lomansa ei vielä ollut lopussa. Asemalla odotti häntä Bandi perhekieseineen, ja ajaessaan pölyistä valtatietä he keskustelivat tärkeistä asioista, jotka etupäässä koskivat Jutka Brenóczya. En huoli heidän keskustelustaan kertoa, riittää kun tähän merkitsen erään Gézan huudahduksen.

— Jumalan kiitos, sanoi Géza, — sillä jos minun olisi pitänyt naida hänet, olisin ennemmin ampunut kuulan otsaani!

Tamásilaisia luonnollisesti ihmetytti, että kaksoset näiden tapahtumien jälkeen elivät niin herttaisina ystävinä. He olivat hyviä toveruksia, he juhlivat toisiaan, he ylistivät toinen toistaan ja sanoivat, että Bandi on erinomainen poika ja Géza verraton veli, aivan kuin eivät olisi olleetkaan veljeksiä.

Tämä hyvä ystävyys ilmeni erityisen silmäänpistävänä, kun pestiläiset muinaistieteilijät kävivät Bács-Tamásissa. Gyurkovicsien maatilan äärimmäisessä kolkassa olevalla niityllä oli näet ikivanha kumpu, josta muinaistieteilijät arvelivat, että se oli Vigetán, gepid-päällikön hauta. Kesän kuluessa tuli Bács-Tamásiin neljä tutkijaa, jotka vierailivat Gyurkovicsien linnassa ja kaivauttivat kummun. Ketään gepidiä he eivät siitä löytäneet, mutta he löysivät hiekkaa ja hiekasta näkinkuoren. Tämän johdosta tiedemiehet totesivat, että Bácska kerran oli ollut makeavetisen meren pohjana ja että kumpu oli alluviaalisilta ajoilta — tai oikeammin sanoen…

Illalla pidettiin linnassa komeat pidot, ja kolmatta ruokalajia syötäessä nousi Bandi isännän sijaisena puhumaan kohottaakseen oppineille vieraille lasinsa:

— Kun bulgaareihin yhtyneet bessarabit olivat karkottaneet kunniakkaat esi-isämme Köztelekistä… [Etelköz on Dnjeprin ja Dnjestrin välinen maa-alue. Köztelek on erään yöelämästään kuuluisan budapestiläisen kaupunginkorttelin nimi.]

— Etelközistä! huusi muuan muinaistieteilijä nauraen.

Géza, joka ei sallinut kaksoisveljeään pakotettavan punastumaan, nousi paikaltaan ja sanoi kohteliaasti, mutta päättäväisesti:

— Jos nuhteeton gentlemanni jotakin väittää, ei kenelläkään ole oikeutta hänen sanojaan epäillä… Minun veljeni, herra Bandi Gyurkovics, on nuhteeton gentlemanni, ja jos hän sanoo, että muinaiset magyarít karkotettiin Köztelekistä eikä Etelközistä, on hänellä varmasti siihen painavat syynsä…

Puheen keskeyttäjä selitti silloin juhlallisesti, ettei hän epäile enää Bandin sanoja, ja ilonpitoa jatkettiin häiriöittä tämän kauniin veljesrakkauden todistuksen jälkeen.

Kun rouva Gyurkovics kerran tiedusteli Gézalta miljoonien omistajaa, vapaaherratar Jankya, hymyili aliluutnantti arkatuntoisesti. Noblesse oblige!

— En voi siitä vielä mitään puhua, äiti kulta… Vika on siinä, että vapaaherratar, joka luonteeltaan on hyvin epäluuloinen, on kuullut jotakin Jutkasta…

Siitäkö vain kenkä puristikin! Hellä äiti alkoi heti tulisella kiireellä puuhata Bandille häitä. Hän ajoi Kevéen, missä Brenóczyt sillä haavaa viettivät onnellista perhe-elämää. Kunnioitusta herättävällä sydämellisyydellään hän sai aikaan, että kaunis Poldi kokonaan heitti mielestään Pardubicz-yhdistelmänsä.

Syksyllä vietettiin Bandin ja Jutkan häät Bács-Tamásissa.

Pyhän toimituksen piti korkeasti kunnianarvoinen ja jalosukuinen Nektáriusz Gyurkovics, Kolumbácsin nimirovasti (in partibus infidelium), paavin kamariherra ja roomalainen kreivi. (Kamariherran arvon oli hän saanut palkinnoksi kirjastaan Matkani Roomaan, jonka hän oli omistanut paaville, ja kreiviyden kirjastaan Toinen matkani Roomaan.)

Jutkan saattoi alttarille Géza Gyurkovics. Vieraiden joukossa olivat molemmat Dumba (von der Scharwacht)-kreivitkin, jotka kolmipäiväisten hääjuhlallisuuksien aikana saivat tilaisuuden osoittaa itsessään salassa piilleen ominaisuuden, jolla he saavuttivat koko Bácskan kunnioituksen. Nämä molemmat sanattomat kreivit näet osoittivat, ettei mikään saanut heitä päihtymään. Turhaan mittelivät Bács-Bodrogin kuuluisimmat juomarit heidän kanssaan voimiaan: molemmat Elefántovicsit ja Feri Horkay, mutta eivät pystyneet heihin viinit, eivät samppanjat eivätkä rommit.

— Eipä ole mokomaa nähty! sanoi tappelupukari Elefántovics. — Selvinäkin he kulkevat aivot sumussa ja ryyppäämästä päästyään ovat he sittenkin selviä…

Eversti Brenóczyn juomakyvystä eivät uteliaat bácska-herrat päässeet selville, sillä hän tuskin lainkaan nautiskeli, mutta hakkaili sen sijaan, tulisesti kuin konsanaan joku aliluutnantti, omaa rouvaansa, joka Jutkan kihlajaisten jälkeen oli ruvennut rientoaskelin nuortumaan.

Neljänkolmatta tunnin ajan oli hänellä ankarana kilpailijana kapteeni Aron, jota kaunis Poldi ihaili oivallisena tanssijana, mutta Aron kyllästyi pian valssiin ja silloin oli hän lyöty laudalta. Murheissaan kapteeni heittäytyi Elefántovicsin ja Horkayn seuraan, s.o. hänestä tuli juomari.

Kaunis Poldi kävi huomattavasti sentimentaaliseksi, hän puheli tähdistä ja kuiskaili paljon everstin korvaan, niin että se herätti koko seurueen huomiota.

— Kauhea mies tuo eversti, sanoi Feri Horkay, joka välistä oli epäritarillisuuteen saakka ujostelematon, — minä luulen, että hän aikoo salaa vietellä oman rouvansa…

Rouva Gyurkovics alkoi häiden jälkeen aavistaa, ettei Géza naikaan miljoonanomistaja-vapaaherratarta. Bandi oli näet saanut vuokraoikeuden suuriin kalocsalaisiin arkkipiispantiluksiin ja toimitti säännöllisesti rehuja sotilaspäällystölle, mikä, kuten tunnettua, ainoastaan poikkeustapauksissa tuottaa hankkijalle tappiota. Hän sai tietää, että sotamarski Hetvicz oli Gézan suosituksesta hankkinut Bandille hankinta-oikeuden. Se, että sotamarski kunnioitti aliluutnanttia suosituksellaan, herätti armollisen rouvan epäilyksen.

— Huomaan, että se lurjus on minut pettänyt!

Epäilyttävät oireet lisääntyivät yhä. Seuraavissa kilpa-ajoissa Géza ratsasti Hetviczien hevosia, ja kun hänen rykmenttinsä siirrettiin Budapestistä, määrättiin hänet pääkaupunkiin komennettuun rykmenttiin.

Mutta vasta myöhemmin, kun Géza erään perhejuhlan johdosta saapui Bács-Tamásiin, hän tunnusti äidilleen, ettei hän koskaan ollut aikonutkaan naida rouva Hetvicziä.

Mainittu perhejuhla vietettiin iloisen perhetapauksen — Bandi Gyurkovics nuoremman ja Géza Gyurkovics nuoremman — Jutkan kaksoisesikoisten ristiäisten johdosta.