III

"Niin, hyv‰t yst‰v‰t", kertoili h‰n vierailleen, "mik‰s auttoi! Olin vasta seitsem‰ntoista t‰ytt‰nyt, maailmallista kokemusta vailla, ja saanut arvoni yksinomaan is‰ni loistavan is‰nmaallisuuden ansiosta, Jumala h‰nen sielulleen rauhan suokoon. K‰rsin suunnatonta nˆyryytyst‰, en niin suuresti tuon k‰skynalaiseni tottelemattomuuden takia, sill‰ kersantti oli lopultakin vastuussa vangeista, vaan etup‰‰ss‰ siit‰ kiusaannuksesta, ett‰ minua nuorella i‰ll‰ni pelotti itse l‰hte‰ pyyt‰m‰‰n ajutantilta avainta. Olin aikaisemmin kokenut h‰nen raakaa ja pisteli‰st‰ puhetapaansa. Ollen aivan jokap‰iv‰inen mies, ainoana ansionansa hurjamielinen urheus, pani h‰n minut tuntemaan halveksumistansa ja vastenmielisyytt‰‰n ensim‰isest‰ p‰iv‰st‰ alkaen, jona yhdyin linnotuksen varusv‰ken‰ k‰ytettyyn pataljoonaani. Siit‰ oli vasta kaksi viikkoa! Olisin astunut h‰nt‰ vastaan miekka k‰dess‰, mutta minua arkailutti h‰nen ivansa ilkkuva tˆrkeys.

"En muista olleeni niin surkeana koko el‰m‰ss‰ni, ennen tai j‰lkeen. Herkk‰tuntoisuuteni kidutus oli niin suuri, ett‰ min‰ toivottelin kersanttia kaatuvaksi kuolleena jalkoihini ja ‰llistelevi‰ sotamiehi‰ muuttumaan patsaiksi ja noitakin poloisia, joille pyytelyni olivat toimittaneet hetkellisen armahduksen, toivottelin nyt kuolleiksi, koska en voinut h‰pe‰tt‰ katsella heit‰. Heid‰n pime‰st‰ s‰ilytyspaikastaan tuli lˆyhk‰‰v‰‰ kuumuutta kuin tuulahduksena helvetist‰. Ne ikkuna-aukkoon tunkeutuneet, jotka olivat kuulleet mit‰ oli tekeill‰, pilkkasivat minua ep‰toivonsa katkeruudessa, ja muuan mies, joka ep‰ilem‰tt‰ oli menett‰nyt j‰rkens‰, kehotti minua innokkaasti k‰skem‰‰n sotamiesten ampua ikkunaan. H‰nen mieletˆn puheliaisuutensa s‰rki syd‰nt‰ni. Ja jalkani olivat kuin lyijy‰. Ei ollut saapuvilla ket‰‰n ylemp‰‰ upseeria, johon olisin voinut vedota. Minulla ei ollut edes sen vertaa mielenlujuutta, ett‰ olisin muitta mutkitta mennyt matkoihini.

"Pahotteluni puuduttamana seisoin selin ikkunaan. ƒlk‰‰ luulkokaan, ett‰ t‰t‰ kaikkea kesti kauvan. Kuinka kauvan kenties? Minuutin? Jos mittasi sielullisen k‰rsimyksen mukaan, niin se tovi oli kuin sata vuotta — pitempi aika kuin on ollut koko el‰m‰ni siit‰ asti. Ei, varmaankaan ei sit‰ kest‰nyt edes minuuttia. Kurjien vankien k‰he‰ kirkuna kuoleutui heid‰n kuiviin kurkkuihinsa, ja sitten ‰kki‰ puhui ‰‰ni, levollisesti mutiseva kumea ‰‰ni. Se pyysi minua k‰‰ntym‰‰n.

"Se ‰‰ni, senjores, l‰ksi Gaspar Ruizin p‰‰st‰. H‰nen ruumiistaan en n‰hnyt mit‰‰n. Joitakuita vankikumppaneita oli kiivennyt h‰nen selk‰‰ns‰. H‰n kannatteli heit‰. H‰n r‰pytteli silmi‰‰n, katsomatta minuun. Se ja huulten liikkuminen tuntui olevan h‰nen kaikkena mahdollisenaan noin kytketyss‰ tilassa. Ja k‰‰ntyess‰ni t‰m‰ p‰‰, joka n‰ytti inhimillist‰ kokoa isommalta monien muiden alapuolelta paistaessaan, kysyi minulta, halusinko todella sammuttaa vankien janon.

"Min‰ myˆnsin kiihke‰sti ja astuin ihan l‰helle ikkunaa. Olin kuin lapsi, enk‰ tiennyt mit‰ oli tulossa. Mieleni kaipasi viihdytyst‰ avuttomuudessani ja tuskittelussani.

"'Onko teill‰ valta, senjor teniente, kirvottaa siteist‰ ranteeni?' kysyi minulta Gaspar Ruizin p‰‰.

"H‰nen kasvonpiirteens‰ eiv‰t ilmaisseet mit‰‰n huolestumista, mit‰‰n toivoa; h‰nen raskaat silm‰luomensa r‰v‰hteliv‰t silmille, jotka katselivat ohitseni suoraan pihalle.

"Puhuin kuin ilke‰ss‰ unessa sopertaen: 'Mit‰ tarkotatte? Ja miten voin yltt‰‰ k‰siksi rannesiteisiinne?'

"'Yrit‰n sovittaa', sanoi h‰n; ja sitte tuo iso tuijottava p‰‰ vihdoinkin liikkui, ja kaikki aukkoon sulloutuneet hurjat kasvot katosivat, sortuen alas. H‰n oli pudistanut pois kuormansa yhdell‰ liikkeell‰, niin v‰kev‰ oli h‰n.

"Ja h‰n ei ollut ainoastaan pudistanut sit‰ pois, vaan p‰‰si erilleen tungoksesta ja katosi n‰kyvist‰ni. Hetkiseksi ei ket‰‰n n‰kynyt ikkunassa. H‰n oli heilahtanut ymp‰ri, puskien ja hartioillaan tyˆnnellen sek‰ siten raivaten itselleen tilaa ainoalla tavalla, jolla se k‰vi p‰ins‰ k‰sien ollessa sidottuina sel‰n taakse.

"Lopulta h‰n, selk‰ edell‰ ikkuna-aukkoon tyˆntyen, ojensi rautakankien lomasta minua kohti ranteensa, jotka oli kˆytetty monella kierroksella. Turvonneet ja solmusuoniset k‰det n‰yttiv‰t muodottomilta karhun k‰p‰lilt‰. N‰in h‰nen kumaran selk‰ns‰. Se oli tavattoman leve‰. H‰nen ‰‰nens‰ oli kuin h‰r‰n mˆrin‰‰.

"'Leikatkaa, senjor teniente. Leikatkaa!'

"Vedin miekkani, uuden tylsym‰ttˆm‰n miekkani, jota ei oltu viel‰ mihink‰‰n k‰ytetty, ja katkaisin nahkanuoran kierteet. T‰m‰n tein ihan koneellisesti, ik‰‰nkuin sen uskon pakottamana, jota mies oli her‰tt‰nyt mieless‰ni. Kersantti n‰ytti olevan huudahtamaisillaan, mutta h‰mm‰stys lamautti h‰nelt‰ ‰‰nen, ja h‰n j‰i seisomaan suu auki kuin ‰killisen tyls‰mielisyyden yll‰tt‰m‰n‰.

"Pistin miekkani huotraan ja k‰‰nnyin sotamiehiin. Pelj‰styneen odotuksen s‰vy oli tullut heid‰n tavallisen haluttoman unteluutensa sijalle. Kuulin Gaspar Ruizin ‰‰nen huutavan kopissa, mutta sanoja en erottanut selv‰sti. Luultavasti lis‰si h‰nen voimakkuutensa vaikutusta se, ett‰ h‰net nyt n‰htiin vapain k‰sivarsin: tarkotan sit‰ henkist‰ vaikutusta, joka tiet‰m‰ttˆmien ihmisten keskuudessa kuuluu poikkeuksellisiin ruumiillisiin voimiin. Itse asiassa ei h‰n ollut pahemmin pelj‰tt‰v‰ kuin ennen, k‰sivarsiensa ja k‰siens‰ puutumisen takia, jota kesti jonkun aikaa.

"Kersantti oli saanut puhelahjansa takaisin. 'Kautta kaikkien pyhimysten!' huusi h‰n, 'meid‰n tulee pakko hankkia ratsumies taas kytkem‰‰n h‰net suopungilla, jos tahdomme saada h‰net telotuspaikalle. H‰nt‰ ei pysty taltuttamaan sen v‰hempi kuin hyv‰ enlazador hevosen sel‰ss‰. Teid‰n arvoisuutenne suvaitsi tehd‰ kovin hullun tempun.'

"Minulla ei ollut mit‰‰n sanottavana. Olin itsekin ihmeiss‰ni ja lapsellisen utelias n‰kem‰‰n, mit‰ tapahtuisi. Mutta kersantti ajatteli, miten vaikeaksi k‰visi pit‰‰ kurissa Gaspar Ruizia sitte kun rangaistushetki oli k‰siss‰.

"'Tai kenties', pitkitti kersantti kiusaantuneesti, 'joudumme ampumaan h‰net, kun h‰n rynt‰‰ ulos ovea avattaessa'. H‰n aikoi edelleen purkaa huoliansa tuomion kunnollisesta t‰yt‰ntˆˆnpanosta, mutta keskeytti puheensa ‰killisell‰ huudahduksella, sieppasi viereiselt‰ sotamiehelt‰ musketin ja seisoi valppaana, katse kohdistettuna ikkunaan."