SELVÄÄN VETEEN.
Reading edition
Jäätä ja lunta ja jäät' oli vain, vaivoin ma laivani lävitse sain. — Saavuinpa selvään veteen: aallot vuorina vyöryvät eteen!
Äsken aavojen äänettömyys, yksin kulkijan ikävyys. — Kuulen jo kutsua monta, aaltojen lempeä levotonta!
Ruskuen allemme murtui jää, eespäin! se vain oli määränpää. — Vieläkö kestät, keula? suoraan näytätkö, suuntaneula?
Tie meren silmiin vihreisiin päin suven tähtiä suunnattiin, kestimme tuimalla tiellä. — Ulapat vihreät uhkaa nyt niellä!
Eespäin! — Mut minne, ah minne päin? Vaalenevan opastähteni jo näin. Vain meren pettäväisyys varma on — vain menon yksinäisyys!
Eespäin, mut eespäin yl' aaltojen vain, vaivoin kun laivani sulaan sain! Kerranpa taas kokan eteen talvi on valkeena hyytyvä veteen…