ISÄN VIULU.
Reading edition
(Otto Ernst.)
Taas salaa poskeen painan ma viulun rakkahan, ja kielten yli jousta vain salaa kuljetan:
Jo vaalein tyttäreni käy tanssiaskelin, ja tummin mukaan laulaa jo äänin helkkyvin.
Ja nuorin nukkeansa se tuudittaa: tu-tuu! Suursilmä poikaseni vait' yksin uneksuu.
Hän pihan piilipuuta, vanhusta katselee. Sen latvassa jo untaan kai tuuli tuutinee?
Kai, poikaseni, kuulet tään soiton tuulispäät? Kai, poikaseni, siinä sa rusopilvet näät?
Mun poikanani oothan sa poika kuninkaan! Sa aamun purppurassa oot prinssi kaukomaan.
Ja linna merta liki siell' uljas mulla on, — ja tervehdyst' on sieltä tää tenho soittelon.