ILONPÄIVÄ.
Reading edition
(Otto Ernst.)
Niin, piipun ma ostin kuin ostinkin, savipiipun oikean, hei! Niin, armas, taloussääntömme ja järkeni hiisi vei!
Hehee, savipiipun muhkean minä ostin kuin ostinkin; sopis suuhun se sokeriparoonin, sen Hollannin Mynheerin!
Niin, naura, vaimo, sa nauraa saat, — mikä oonkaan ma piippumies; mut iloissaan mitä muutakaan osas tehdä, taivas ties!
Niin päähäni nous ilo, jälleen kun poju kultamme terve on. Ja ain' ostanhan jotain, — mitä vain —, kun on mieleni murheeton.
Ja kun murheetta oon, minä tuhlaan näin, kevytmielistä kai se lie. Vaan sellaisna synnyin ja kuolen myös, ja on sellainen eloni tie.
Kas niin: siks ostinhan piipunkin. Se on muhkea, myönnähän! Tosin, Herra nähköön, veikin se, vei markan pyöreän!
Niin kädessä piippu ma kuljeksin ja hyräilin vain — hui-hai! Ne töllötti, tyrkki toisiaan ja irvisti: "hullu kai!"
Ja vapaus sullakin, armaani, on samoin arvelemaan. Poju, tahdotko piippuni hienon tään? Ota, lyö se lattiaan!