MAAILMANSOTAA.
Reading edition
Maailmansota rinnoissa riehuu, lippuja vastaan liput uudet liehuu,
tunne-urhot kun kiitää ja kaatuu, — kunnes ne sydämet makaa, maatuu.
— Taas horjahti Mars Maan sykkivän puoleen muut tähdet kaikki nyt hukkuu huoleen,
Maa yksin ja Mars avaruuksien merta niin keveinä keinuu kuin lapsina kerta;
kuin ei sydänpuolikas toinen toistaan heiss' uhkais häätää ulos kammioistaan;
kuin kesken kevään ei maailmansota Maan rinnassa riehuis, ei tuskan ota
sydänsyihin Marsin tuimana syöpyis, kuin säikyntä heille ei veriin yöpyis…
— Vaan kauniisti liput liehuu, läikkyy, ja sodan tulet kevätyössä väikkyy,
kun tuuman horjahti Mars radaltansa, kun sykähti Maa lepotiloillansa.
Ja heleinä soivat avaruudet, kun liput kaatuu ja nousee uudet,
kun tunne-urhot kiivaina kaatuu — kunis tähti-sydämet makaa, maatuu.