MUSIKAALISIA KOIRIA.
Reading edition
Talo tumma, ikkuna auki iltaan, kuu taivaanrannalta kurkistaa, vaan ikkunalaudalta tähtisiltään penin katse kaihoten kohoaa.
Ja soittoa tulvii ylhäältä sieltä, ja ikkunalaudalle painuu pää ja kohoo jälleen, ja koiran mieltä vain ulvonta haikea hellittää.
Ja jos ulvahdan, hyvä herrasväki, minä myös vähän kaihojen kuutamoon. — ken musiikin lumoissa koiran näki, suunvuoroni mullekin suvaitkoon!
Ja uskokaa, hyvät kuulijani, ei älynne karkelo kesken jää, jos ulvova koira mun sielussani päin kuuta kuononsa ylentää;
jos henkenne juhlien tähtivaloon peni pieni pyytävi ulvahtain, — pian jälleen sieluni tummaan taloon sen aina ennenkin yöksi sain!