JUHANNUKSEN ALLA.
Reading edition
Haukka liiteli, laateli Lapin vaaran yllä. Olipa taivaalla tilaa sille ja maassa saalista kyllä.
Käki katseli, kuunteli oksalla hongankelon. Kukahti, vaikeni, taivaalle tähyi vaiheilla kaihon ja pelon:
"Haukalle kaikki on kotipihaa, maa ja taivas ja ilmanpieli, iskee maasta itselleen kaiken, mitä ei jättää mieli.
Unta vainko on suvi mulle, Kotikaihoa Lapin mailla —? Mut, ah, muutosta aavistan: haukanretkiä huolta vailla.
Kevään mentyä, kerrotaanhan — käkeen muuttuvi haukan mieli, kukunta siltä ja kaihot jää, koti on maa, koti ilmanpieli!"
— — —
Haukka saalista iski ja söi. vaaralla huutain pitkään. Kukahti käki, — ei auttaneet viel' aavistukset mitkään.