HYMNI.
Reading edition
(Novalis.)
Ei moni tiedä salaisuutta rakkauden, tunne janoa ikuista ja nälkää sammumatonta. Pyhä ehtoollinen ei arkimielelle syvyyttänsä avaa. Mutta ken kerran hehkusta armasten huulten imi hengitystä elämän, keltä pyhä tuli värinäksi aallon sulas sydämen, kenen silmä aukes tuntemahan taivaan syvyyttä tutkimatonta, saa syödä jumal-ruumista ja jumal-verta juoda iäti. Ken lihallisen ruumiin tajus jalon arvon? Ken voinee sanoa, ett' ymmärtää hän veren?
— Vain yhtä ruumista on kerran kaikki, autuutehen aallot taivaallisen veren keinuttavat ihmisparin silloin. Oi jospa maailman meri jo punertuisi ja kivi lihalliseen, tuoksuvaan sulais elämään! Ei atria kallis pääty koskaan, ei rakkaus kylläiseksi saa; ei kyllin syvään, kyllin läheltä se autuuttaan voi omistaa. Ain' hellemmiks saa huulet ja siirtävät nautinnon yhä syvemmä sydämeen. Kuuma nautinnon väristys käy sielun läpi, sydän isoo, janoo aina enemmän: niin kautta ikuisuutten jatkuu atria rakkauden. Jos kerran vain sitä saituri maistoi, hän kaiken jätti ja viereemme istuutui ääreen kaipuun pöydän, mi ei koskaan tyhjene. Hän rakkauden ylivuotavaks tuntee ja nauttii ylistäin verta ja ruumista.