VÄSYMYS
Reading edition
Vaikeneva korpimaa, kuule viime pyyntöni: väsynyt on poikasi, helmaas kuolla halajaa.
Suo mun kerran viimeisen nähdä päivän väikkyvän yllä nummen vihreän, yllä honganlatvojen.
Kylkeen paaden ruskean pääni suo mun laskea, kääri poikas nukkuva syysyön tummaan vaippahan.
Yöllä mustiin metsihin ensilumi lankeaa, korpi verhoo vainajaa paariliinoin hohtavin.
Jänönpoika ihmeissään talviaamuun noustuaan hiljaa kohoo katsomaan kalvennutta veljeään.