HARHAKUVA
Reading edition
Ota pääni käsiis ja katso mua suoraan silmihin, — on edessäs kurja pajatso yhä silmin viattomin.
En sentään sun pettyvän sallis, näköharhaan uskovan näin: oman puhtaan kuvasi, kallis, vain näät minun silmissäin.
En sieluni pohjaan asti ole katsonut itsekään — sen partaalle useimmasti kuin horkassa väristen jään.
Näät täynnänsä perkeleitä on pimennot kuilun sen, — en sinne sinua heitä, laps hyvien enkelten!