III LAPSI JA KISSA
Reading edition
Pikkuiset kissanpoikaset pihalla leikitsit, iloiset. Hyvä oli niiden olla vihreellä nurmikolla.
Vieressä poikanen kutripää katseli kisujen leikintää aatoksin polttavaisin: Oi jospa syliini saisin!
Perheestä mustimman, pienimmän äkisti syliinsä vangitsi hän hyväillen mirriparkaa väriseväistä ja arkaa.
Tuskassa palavan hellyyden hampaansa painoi hän korvaan sen — valittain mirri pakoon juoksi pinojen rakoon.
Voi sua pikkuinen julmuri, surua saa sinust’ äitisi. Sydänt’ ei sulle luotu — vai liekö liiaks suotu?