PAKOLAINEN
Reading edition
Vaieten kuulet, matkamies, koiran haukunnan järven takaa. Kotisi puuntaa, jo päättyy ties, miks olet synkkä ja vakaa?
Tiedät, ken koiraasi tanssittaa, riemunäänistä kummut kajaa. Kaipaus sinne, ulapan taa, sumua silmiisi ajaa.
Muistelet kerran lähtenees onnenpäivien rauhaa pakoon. Otsasi, muinoin kirkas ja sees, murheesta käynyt on vakoon.
Haukunnan kuulet, sauhun näät, juosten rientäisi armas syliin. Tuskasi kätket ja tielle jäät ohitse painuen kyliin.