MUODONVAIHDOS
Reading edition
Pojan kaarnalaiva jäi satamaan, kun tuli myöhäinen ilta, kun äiti reipasta laivuriaan jo huuteli portahilta.
Kas aamulla rannassa ollutkaan ei poikasen kaarnapriki — mut yöllä lahdelle uinut on uus pursi, musta kuin piki.
Sen kyljet aaltoja himoitsee, sen ruori rautaista kättä, se ankkuriketjua tempoilee veen tyventä ymmärtämättä.
Jää hyvästi, manner synnyinmaan! Meit’ aallot vihreät kantaa yli nousevan myrskyn kauas pois päin tuntematonta rantaa.
Kun aavalle päästään, palatakaan ei näitä rantoja liki — meren syvimpään kuiluun haudataan tää pursi musta kuin piki.