KIRJE
Reading edition
Ympärillä sydänyö, mielessäni tihutyö, määrää vailla samosin halki tyhjän kaupungin. Tuska täytti sydämen, mitään nähnyt en.
Uupuneena, vavisten kotiin eksyin pakotieltä, kynän käteen löysin sieltä, sitten sormin liekehtivin kirjeen poikki piirsin rivin: »Portto kurja oletkin, kerran sinua rakastin!» Niinkuin tulikiemurat sanat silmiin loistivat.
— Aamusella havahduin hehkuun ensi säteen; pöytää vasten nukkunut olin kirje käteen. Julmat sanat vaiti luin, nimen peitin suudelmin — soppeen pöytälaatikon kirje luisti piilohon.