SATAA —

Sataa — raskaat pisarat kuin kyyneleet valittaen vasten ikkunaa surullista säveltänsä soi.

Kadulla on liike hiljennyt, tuolloin tällöin tylyt rattaat vain karkealla rämyllänsä särkee sateen sanattomat sävelet.

Kuule! — Kaukaa yli kaupungin kaikuu hiljaa kumahtavat lyönnit harmaan taivaan ääriin häipyen. — Ne mieliin loihtii ylhän tunnelman, kuin kutsun, viestin jostain kaivatusta, korkeasta, salatusta tuoden takaa näköpiirin — ahtaan elämän. —

Kavioiden kapse verkkainen, kumman hillitty ja juhlallinen kuuluu korviini. Käyn ikkunaan. — Rinnassani sydän vavahtaa: musta murheellinen saatto verkkaan kulkee raskahasti ohi ikkunan, sateen valittaen säestäissä kuolinkelloin ylhää ennustusta yöstä, joka kerta kaikki yllättää. —

Hetket kuluu. — Vaienneet on soinnut kellojen, kaikki ohitse nyt on! — Hämärtää, — — sataa yhä — raskaat pisarat kuin kyyneleet valittaen vasten ikkunaa surullista säveltänsä soi.