HILJAA, HILJAA —!
Reading edition
Hiljaa, hiljaa, armahin, vaietkaamme, hellävaroin kun hämynhenget täyttää ihmeellisin, ihananhennoin haavein rintamme onnen!
Hiljaa, hiljaa, armahin, — äännähdyskin tunnelman niin aavistusherkän särkee, yön kun hiljaisuudessa onni varkain sieluhun hiipii!
Hiljaa, hiljaa, armahin: — hetket häipyy — kiirehellä harmajat vuodet vierii; katso, kohta iäksi vaienneet on sävelet sielun!