PROLOGI
Reading edition
Tuomet valkeina kukkii, tuomet kukkii ja tuoksuaa. — — Yli aavan, välkkyvän seljän sinä katselet kauas pois: — siellä, siellä — kaukana on maa, jonne kaipaus kantaa, siellä, siellä — kaukana on maa, jonka ei näy rantaa. Aavistus vain säteissä auringon entää taa meren aukean, jonka ääriltä laulajat lentää kesäisin, helkkävin viestein, — aavistus vain ja katseen kaipaus kohtaa maan, joka taivaanrannalla hohtaa säihkeessä auringon.
Tuomet valkeina kukkii, tuomet kukkii ja tuoksuunsa sulkee puiston ja haaveet ja toiveiden maan.