KUOLEVA SOKRATES.

Vankila on elo, ahdas ja synkeä vankilaholvi, kahleina ruumis tää, miettehet rottina on. — Ystävät, miksikä surra ja itkeä kuolevan vuoksi? Rauhaa ei muualla oo kuin Kerameikolla vain. Miksi ei itkeä syntynehelle, kun mailta Olympon tuskaan, taistelemaan tänne hän kahlittu on? Ystävät, nyt olen vanha ja raihnas, vaivoja nähnyt, maailman telmeeseen oon perin uupunut jo. — Myrkky, nyt voimani vie — unenraukeus sielua painaa, nukkua tahdon ma nyt rauhaan Elyysion pois.