PER ASPERA.
Reading edition
En unta saa, yön hiljaisuuden äänettömät, synkät soimat täyttää.
Kuin korkealle yli tähtitaivaan prometheusunelmani suuret nousi!
Kuin syvään — itsehalveksinnan tuskaan, epätoivon liejuun vaivuin! —
Jo hämärtää elämäni lyhyen päivä. — Autiona — tuhlattuna, — hyljättynä, itsetuomittuna! — —
Kointähti, ainut ystäväni, johda halki yön mun tumma tieni Lethen, mun lemmittyni luo!