XV.

EPÄTOIVON PARTAALLA.

"Sanohan, vanha veikko, miten me kaikesta tästä selviydymme?" kysyi Alton Clyde kun hän joitakin päiviä myöhemmin oli saanut Boydin istahtamaan hetkiseksi. "Enhän peijakas vie tiedä mitään, mitä on tekeillä."

"Sen saamme pian nähdä."

"Kuinka niin?"

"Tuota sanomalehtikirjoitusta saamme kiittää kaikesta." Emersonin hampaat kirskahtivat vihaisesti, ja Clyde hätkähti. "Fraser ei pitänyt kieltään kurissa, ja pankit sulkivat minulta heti ovensa. Olen käynyt niissä jokaisessa tässä kaupungissa samoin kuin Tacomassa, Vancouverissa ja Viktoriassakin, mutta näyttää siltä, että ne ovat kaikki samalla kielteisellä kannalla kalasäilykkeiden valmistukseen nähden. Laivamme vietiin, ja vaikka olenkin saanut toisen, en tohdi lastata sitä, ennenkuin olen tulevaisuudesta varma. Tilaamani tavaratkin — hiilet, tina, kattilat ja sen semmoiset — ovat myös viivästyneet. Sinua emme ole kaikilla noilla ikävillä asioilla huolineet kiusata. George ja minä olemme melkein unhottaneet, mitä yön lepo on. Bloc & Kumppani tahtoo nyt kaikin mokomin saada puretuksi sopimuksen ostaa saaliimme." Emerson huokaisi raskaasti ja vaipui syvemmälle tuoliinsa kasvoillaan äärimmäisen väsynyt ja masentunut ilme. "Pelkään, ettemme voi enää mitään. En ainakaan minä."

"Amen"! lausui Clyde juhlallisesti otsallaan hullunkurinen huolestunut ryppy. "Kun sinä väistyt, niin on aika korjata luunsa."

"En aio väistyä, vaan teen kaiken voitavani, mutta tilanne, johon olemme nyt joutuneet, on kerrassaan pirullinen. Osa varusteita on täällä, toiset mikä missäkin, ja osa näyttää kokonaan joutuneen harhaan, joiden tilalle meidän on täytynyt hankkia uusia. Laskelmat on jo ylitetty, ja — mutta eihän se puhumalla parane! Tarvitsemme rahaa. Rahaa! Ilman sitä emme kykene mihinkään. Kun Hilliard kielsi meiltä luoton, nousi tiemme heti pystyyn."

"Siihen ne minunkin kymmenentuhatta sitten hupenivat", virkkoi Clyde surullisesi!. "Kymmenentuhatta sydänvereni punaisinta pisaraa! Hyvä Jumala"!

"Entä ne hankkimasi kaksikymmentäviisituhatta dollaria?" muistutti Emerson.

Clyde naurahti kimeästi.

"Niitä en muistanutkaan. Onpa tämä sentään hiton hullunkurista."

"Kaikkea muuta", huomautti Emerson kuivasti.

"Olisit kanssani varmasti samaa mieltä, jos vain tietäisit kaikki, mutta kuten muistanet, lupasin olla ilmaisematta, mistä nuo rahat ovat kotoisin, ja kun annan sanani, olen äänetön kuin sfinksi. Mutta hullua se vain on!" Hetkisen kuluttua hän lisäsi vakavasti: "Jos yrityksemme rahoittaminen on vain Hilliardin vallassa, niin miksi et turvaudu Cherryn apuun?"

"Cherryn! Miten hän voisi auttaa?"

"Häneltä ei Hilliard kiellä mitään",

"Mitä tarkoitat?"

"Raha-asioista en ehkä tiedä mitään", huomautti Clyde, "mutta kun tulee naisista kysymys, olen ovela kuin rotta. Olen pitänyt häntä silmällä ja hän on todellakin suurenmoinen; kaupungilla on jo alettu siitä puhua. Loisteliaita päivällisiä ja teattereissa käyntejä joka päivä ja orchideoja ja muita harvinaisia kukkia kasoittain ja niiden keralla silloin tällöin kalliita jalokivikoristeita. Hilliardin auto on aina hänen käytettävänään, ja kuljettajaa kohtaan hän on ylenkatseellisen välinpitämätön. Ellei tuo kaikki merkitse —"

"Lorua!" huudahti toinen närkästyneesti. "Cherry on sellaiseen liian hyvä ja kunnollinen. Olet tulkinnut väärin Hilliardin kohteliaisuuden."

Clyde, joka ei kärsinyt, että hänen elämäntuntemustaan epäiltiin, puolustautui itsepintaisesti. "Vannon sinulle, että Hilliard on horjahtanut tasapainostaan; vanha tohtori Clyde tuntee oireet hyvin."

"Sanoit sen herättäneen yleistä huomiota?"

"Niin sanoin. Kaupungissa tietävät asian kaikki muut paitsi sinä ja tuo sokea sanomalehtien myyjä tuolla kulmassa."

Emerson nousi tuolissaan ja alkoi kävellä edestakaisin hitain askelin. "Jos Hilliard on huomaavaisuudellaan pannut tytön pään pyörälle, niin —"

Clyde purskahti raikuvaan nauruun. "Hänen tähtensä sinun ei tarvitse olla huolissasi — surkuttele paremminkin Hilliardia, joka saa huvin maksaa."

"Cherry ei ole sitä lajia", epäsi Emerson suuttumuksen puna poskillaan.

"Älä nyt ole lapsellinen, aika mies. Hänellä on jo Hilliard-ukon kassaholvin avaimet hallussaan, eikä tarvitse muuta kuin pyytää häntä pistämään salkkuunsa meidänkin varalle muutamia nippuja."

"Ellen suoriudu muuten, niin heitän koko homman."

Clyden silmiin ilmestyi sama omituinen katse, jonka Boyd oli kerran ennenkin huomannut ja jonka hän olisi nyt ehkä tulkinnut sanoiksi, ellei Cherry itse olisi samassa astunut huoneeseen "sormeton" Fraser kintereillään.

"Miten Vancouverissa kävi"? kysyi tyttö.

"Kehnosti. Pankeissa ei puheitani otettu kuuleviin korviinkaan."

"Miksi ette usko minulle osakkeiden myyntiä?" esitti Fraser. "Tarkoitan täyttä totta."

Emerson pyörähti ympäri. "Sen olette osoittanutkin. Jos olisitte pitänyt suunne kiinni, olisimme jo merellä."

Miehen kasvot kalpenivat hieman, kun hän vastasi: "Olenhan jo sanonut, etten ole tehnyt mitään sellaista, josta nyt minua syytätte."

"Vaiti!" ärjähti Emerson voiden enää tuskin hillitä kiukkuaan. "Muusta en välitä, mutta valhetta en kärsi."

Huomaten rajuilman lähestyvän Clyde soluttautui nojatuolistaan ja sanoi hätäisesti: "Luulenpa, että menen nyt." Hän sieppasi hattunsa ja keppinsä ja kiiruhti huoneesta Fraserin vihaisen katseen saattelemana. Seikkailija näytti olevan räjähtämäisillään.

"En usko sepustuksen perustuvan Fraserin puheisiin", virkkoi Cherry.

"Siitä voitte mennä vaikkapa valalle", sanoi tämä luoden tyttöön kiitollisen katseen. "Lurjus ehkä olen, mutta en raukka enkä petturi, ja sanani osaan varoa, milloin tarvitaan. Istuin kerran viisi vuotta linnassa aivan syyttömästi, kun en ilmaissut erästä kunnon miestä, joka oli todellinen syyllinen, ja saman voin vieläkin tehdä — jos niin tarvitaan." Hän painoi hatun syvään korvien yli ja poistui arvokkaasti.

"Hän puhuu varmasti totta", sanoi tyttö, "ja on hirveän loukkautunut siitä, että epäilette häntä."

"Ehkä", vastasi Emerson astellen hermostuneesti edestakaisin. "Kun ajattelen mikä järjettömyys tämän kaiken aiheutti, voisin kuristaa hänet, minkä tekisinkin, ellen olisi itsekin syyllinen." Hän vaikeni ja tuijotti tyttöön näkemättömin katsein. "Odotan romahduksen tapahtumista, ennenkuin menen hotelli Bulleriin neuvottelemaan 'herra Jones'in kanssa New Yorkista'."

"Suunnitteletteko oikein tosissanne sellaista dramaattista loppua?" kysyi tyttö.

"Kun kohtasin teidät ensi kerran Kalvikissa, sanoin, etten kavahtaisi mitään menestyksen saavuttamiseksi. Tarkoitin, mitä sanoin. Ja nyt olen kaikista vastoinkäymisistä aivan suunniltani. Olisin voinut aivan kylmästi nähdä tuon miehen, tuon urkkijan, hukkuvan, koska hän rohkeni asettua tielleni. Voisin mennä Marshin huoneeseen ja hirttää hänet, jos vain tietäisin, että sillä jotakin voittaisin. Niin" — hän ei sallinut tytön puhua — "tiedän olevani väärässä, mutta sille en mitään voi. Olen pusertanut itseni kuiviin. Olen raatanut, hikoillut ja kärsinyt kolme vuotta ja koko ajan olen kiemurrellut kirotun huonon onnen julmassa otteessa. Olen useamman kerran ollut aivan onnistumaisillani, mutta joku pieni seikka, yhtä mitätön kuin tämäkin, on saanut kaikki raukeamaan. Ihmetyttääkö se teitä, että käsitteeni ovat sekaantuneet ja hämärtyneet? — etten enää välitä keinoista eteenpäinpyrkiessäni? Tähän saakka olen ollut rehellinen ja kunniastani arka, mutta nyt on jouduttu siihen kohtaan, etten enää välitä mistään saadakseni sen mitä haluan — tytön, jota kaipaan."

"Olette hermostunut ja liiaksi rasittunut", virkkoi Cherry hiljaa. "Ette tarkoita sitä, mitä puhutte. Tämän yrityksen menestyminen, tehköönpä se teidät miten onnelliseksi hyvänsä, ei ole ihmishengen veroinen; ei edes kärsimystenne arvoinen."

"Ehkäpä ei, teidän kannaltanne katsoen", sanoi Boyd jurosti iskien sitten nyrkkinsä kämmeneensä. "Mikä idiootti olinkaan, kun ryhdyin koko hommaan — ajatellen, että voittaisin aseitta ja apunani vain eräs puolihullu kalastaja ja aivojenpehmenemistä poteva tyhjäntoimittaja —"

"Ja eräs nainen", lisäsi Cherry. "Syyttäkää minua, sillä minähän olen oikeastaan kaiken tämän pahan alku ja juuri."

"Syytän vain itseäni, ja mitä hyvänsä te lienettekin tehnyt, olette vahingoittanut vain yhtä ainoata henkilöä — teitä itseänne."

"Mitä tarkoitatte?" kysyi Cherry ymmällään.

"Olkaamme avomieliset", sanoi Boyd. "On parasta puhua tällaiset asiat kerralla selviksi ja siten päästä niistä. Kaupittelin ystävyyttäni rahasta ja olen nyt puilla paljailla, ja te pelaatte kunniastanne Hilliardin pankkiosoituksia vastaan." Tytön katse pyysi, rukoili ja käski häntä lopettamaan, mutta toinen vain kiihtyi. "Oh, en ole nyt sillä päällä, että puhuisin lempeästi", sanoi hän, lisäten, äänessään pistävän halveksiva sävy: "En uskonut teidän maksavan juuri sitä hintaa kuparikaivoksestanne."

Cherry Malotte kalpeni huulia myöten, ja ääni oli omituisen käheä, kun hän sanoi: "Selvemmin, olkaa niin ystävällinen; en tiedä, mistä puhutte."

"On parempi, että alatte ymmärtää, oman itsenne takia, sillä on olemassa jotakin, mitä kukaan nainen ei saisi kaupaksi tarjota."

"Jatkakaa."

"Olette päättänyt kietoa Hilliardin lumoihinne, ja mikäli olen kuullut, olette onnistunut. Hän on naimisissa ja teitä kaksi kertaa vanhempi. Hän on yleisesti tunnettu henkilö — mikä kaikki teidän täytyy tietää, ja kuitenkin olette myynyt itsenne hänelle jostakin hinnasta."

Tyttö seisoi samassa hänen edessään silmät liekehtien ja koko ruumis vavisten.

"Millä oikeudella te latelette minulle tuommoisia syytöksiä?" huusi hän. "Hetkinen sitten myönsitte olevanne murhaaja — ainakin ajatuksissanne — ja sanoitte, ettette välitä mistään päämaalinne saavuttaaksenne. Luuletteko, että minäkin olen samanlainen, vai voidaanko menettelytapani leimata ilman muuta häpeällisiksi, kun omanne ovat rikokselliset? Ja entäpä jos olisinkin! Luuletteko te, että te ja teidän rakkautenne tuohon tunnottomaan naiseen, joka sallii teidän raataa, kärsiä ja hikoilla sielunne kuivaksi tuon hirveän maan kaameassa yksinäisyydessä, olette piste, jonka ympäri koko maailma kieppuu?"

"Hänestä emme nyt puhu", keskeytti Boyd terävästi.

"Puhummepas. Sanotte, että olen määrännyt hintani Hän se on määrännyt hintansa, vaikka ette sitä huomaa. Kunnianne, joka on himmentynyt, oli hänen hintansa, ja omatuntonne, joka on mädäntynyt. Olette maksanut sen, ja maksaisitte kerran vielä, jos hän sitä vaatisi. Tehkää mitä tahdotte, mutta tähän älkää puuttuko; teillä ei ole mitään oikeutta arvostella käytöstäni tahi tekojani eikä päätellä, mitä olen tälle tahi tuolle miehelle maksanut."

Boyd ei ollut milloinkaan ennen nähnyt suuttumuksen aikaansaavan sellaista muutosta kenessäkään naisessa. Silmät olivat melkein kiinni, kasvojen pingoittunut ilme kova ja järkähtämätön ja koko olemus uhmailevan kiivauden jännittämä. Naamio oli irtautunut ja Boyd näki vilahdukselta tytön sielun, alastoman ja intohimoisen, joka oli nyt pohjiaan myöten kuohuksissa, — näky, joka, omituista kyllä, häntä kummallisesti viehätti.

"Pyydän anteeksi", sanoi hän. "Olette oma herranne ja teillä on oikeus tehdä, mitä parhaaksi näette."

Tyttö kääntyi ja meni ikkunan luo pysähtyen tuijottamaan vilkasliikkeiselle kadulle koettaen rauhoittua. Huoneessa oli hetkisen aivan hiljaista lukuunottamatta ääniä, jotka vaimentuneina kuuluivat alhaalta; sitten hän kääntyi jälleen, ja Boyd näki, että hänen silmänsä olivat kyynelistä kosteat. "Olen koko ajan tahtonut saada teidät käsittämään", lausui Cherry, "että ymmärrän asemanne täydellisesti. Ellette onnistu, ette vain menetä tyttöä, vaan olette muutenkin mennyttä miestä, sillä ettehän voi milloinkaan hyvittää henkilöitä, jotka luottivat teihin. Kaikki tuo merkitsee miehelle äärettömän paljon, sen tiedän, ja joku keino, mikä pelastaa teidät pälkähästä, täytyy olla olemassa — kuten aina on. Ehkäpä se ilmaantuu ennenkuin aavistattekaan." Hän katsahti Boydiin väsyneesti hymyillen ja veti hunnun kasvoilleen.

Boyd nousi ja pani kätensä hänen käsivarrelleen. "Antakaa anteeksi karkea suorasukaisuuteni. Sellaisia asioita käsittelemään olen sangen kömpelö, mutta samat sanat olisin sanonut sisarellenikin jos minulla olisi sellainen."

Vilpitön yritys lohduttaa tyttöä, mutta tulokseton. "Hyvästi", sanoi Cherry; "älkää menettäkö rohkeuttanne."

Koko matkan hotelliinsa hän toisteli katkeralla mielellä Boydin viimeisiä sanoja. "Hänen sisarensa! hänen sisarensa!" kertasi hän yhä uudelleen. "Hyvä jumala! Eikö hän jo ymmärrä?" Jos Boyd olisi osoittanut olevansa hivenenkään mustasukkainen Hilliardia kohtaan, olisi elämä tuntunut paljon kevyemmältä, mutta tuo puolueeton suhtautuminen asiaan saattoi tehdä toisen aivan mielettömäksi! Tuolla miehellä oli elämässä vain yksi ainoa päämaali, eräs unelma, näky — eräs toinen nainen. Huoneeseensa päästyään tunsi Cherry vieläkin käsivarttaan polttavan kohdalta, johon Boyd oli kädellään koskettanut, ja tuon unhottuneen suudelman muisto värisytti häntä jälleen. Kuinka usein hän oli tuntenutkaan sen poltteen huulillaan ja mitä ihania tuulentupia hän olikaan rakennellut sitä muistellessaan! Mutta Boydin välinpitämättömyys oli niin jyrkkä vastakohta hellyydelle, joka oli pakottanut häntä auttamaan tätä hinnalta millä hyvänsä. Mikä esti häntä nyt kaiken tämän jälkeen ottamasta vastaan sen, mitä hänelle tarjottiin, ja jättämästä tuon miehen oman onnensa nojaan? Miksi ei muodostaa elämänsä sellaiseksi kuin hän oli suunnitellut ennen tämän ilmestymistä? Korvauksen hetki oli tullut — hänen ei tarvinnut muuta kuin käyttää sitä hyväkseen ja antaa miehen tuhoutua tuon jäänaisen uhrina, jota tämä niin sokeasti jumaloi.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun hän vihdoin lopetti kävelynsä edestakaisin ja meni puhelimeen kasvoillaan jäykkä ja uhmaileva ilme. Hän soitti Rainier-klubiin pyytäen tavata herra Hilliardia.

"Olen ehdotustanne tarkemmin harkittuani nyt toista mieltä", sanoi hän; "voitte lähettää auton kello seitsemän." Sitten ikäänkuin vastaukseksi johonkin, pyyntöön hän naurahti ja virkkoi kalpein huulin: "Niin — sininen puku, jos se teitä miellyttää. Kyllä. Sama sininen ja avokaulainen." Hän hellitti kuulotorven ja seisoi hetkisen paikallaan kädet yhteen puristuneina tuskallisen väristyksen vavahduttaessa hänen solakkaa vartaloaan. Sitten hän avasi vaatesäiliön oven ja kiskaisi välinpitämättömästi erään leningin koukustaan.

"Tähänkö siis kaikki hyvät päätökseni raukenevatkin", naurahti hän silmäillen pukua. "Mutta olkoon menneeksi; eihän kaupassa keinoista välitetä."