KUNNALLISET ÄÄNIMÄÄRÄOLOT KAUPUNGEISSAKIN
Reading edition
ovat sillä kannalla, että suuriääniset voivat ääntövaltaansa käyttää aina 25:teen ääneen saakka, siten äänestäen kumoon.
Yleiskatsaus äänioikeusasiaan Suomessa suuret määrät pieniäänisiä ja määräten vaalien tulokset. Tämä 25:den äänen asteikko on kaupunkien kunnallisasetuksessa säädetty yhteiseksi kaikille maamme kaupungeille eikä sitä missään kaupungissa saa muutetuksi tai alennetuksi, ellei lainsäädännöllistä tietä, kunnallisasetusta muuttamalla, valtiopäiväin avulla. Tuo nurinkurinen ilmiö, että toinen, usein samalla, usein korkeammalla sivistyskannalla oleva, äänestää 1:dellä tai 2:della äänellä, toinen 20:llä tai 25:llä, tulee siis kaupunkikunnissa vallitsemaan niin kauan, kunnes puolueolot maassamme saadaan siksi muutetuiksi ja järjestetyiksi, ettei raha- ja ylimysvalta enää yksinomaan määräile edustuslaitoksemme toisessa puoliskossa, kunnes ponnistelemalla on saatu valtiopäiväin porvarissäätyyn vapaamielisempi ja kansanvaltaisempi varma enemmistö.
Mutta siihen mennessäkin täytyy päämäärän äänirajoituksen ystävillä olla selvän. Varallisuuteen perustuvaa asteikkoa, pientäkin, on vaikea oikeuden kannalta puolustaa, yhteiskuntaa ei varsinkaan meikäläisissä oloissa, ja jos säilytetään veroperuste, senssus, joka nykyjään myöntää äänioikeuden vasta 400—800 mkan tuloista maksetusta verosta, mikään vaara uhkaa, jos koko asteikko poistetaankin. Siksi täytyy pyrintönä jo alunpitäin ja selvästi olla, saada ääniasteikko kaupunkienkin kunnallisista äänestyksistä poistetuksi ja »mies ja ääni»-periaate toteutetuksi.
* * * * *
Kuten yleisesti tunnetaan ja kuten edellisestäkin selviää, on, jos mieli perinpohjaisia kansanvaltaisia muutoksia saada aikaan mihinkään osaan äänioikeusoloistamme, valtiopäiväimme porvarissääty ensiksi saatava luonteeltaan ja kokoonpanoltaan muutetuksi. Sinne on saatava enemmistö vapaamielisempiä ja kansanvaltaisempia aineksia, jotta valtiopäivämme, tuo vanhanaikainen, 4-osainen säätyedustus, voisi saada mitään äänioikeudellisia parannuksia aikaan, aina törmäämättä tuohon murhaavaan kariin: kaksi säätyä kahta vastaan. Tätä muuria vastaan, porvarissäädyn äänimääräoloja vastaan, on siitä syystä äänioikeusasian ystäväin päähyökkäys jo kauan sitten kohdistunut ja sen tulee niin kohdistua yhä edelleen, sillä juuri porvarissäädyn nykyiset äänimääräolot ehkäisevät tervettä ja ajanmukaista kehitystä äänioikeusasiamme kaikilla aloilla.
Niin usein on sanomalehdistössä, puheissa, aikakauskirjoissa ja kirjasissa meillä jo tehty selkoa porvarissäädyn nykyisistä vaalioloista ja niitä rasittavista epäkohdista, että nämä seikat jo suurellekin yleisölle epäilemättä ovat tutummat kuin muut vaaliolomme. Porvarissäädyn vaalit perustuvat valtiopäiväjärjestyksen määräykseen, joka säätää, että ne kaupunkikuntain täysi-ikäiset miehiset jäsenet, jotka eivät muuhun säätyyn ole äänioikeutetut, jotka maksavat kaupunkikunnalle veroa ja itse hallitsevat omaisuutensa eivätkä ole toisen palveluksessa, saavat valita edusmiehiä porvarissäätyyn; ja saavat kaupunkikunnat itse määrätä, mikä näissä vaaleissa on oleva veroperusteena ja kuinka monella äänellä kukin, veroäyriensä mukaan, saa äänestää, onko tuo äänimäärä oleva aivan rajaton ja mikä on korkeimpana luvallisena äänimääränä käytännössä oleva.
Mitä ensiksikin tulee