ÄÄNIOIKEUSKYSYMYS
Reading edition
tärkeimpänä ja polttavimpana kysymyksenä perinnöksi 20:lle vuosisadalle. Ja maamme arkaluontoinen asema, ulkonainen uhka, velvoittaa nousevaa vuosisataa heti ensi töikseen siihen käymään käsiksi, pikaisesti korjatakseen, mitä kulunut vuosisata onnellisemmissa olosuhteissa laiminlöi.
Tätä kysymystä on Suomessa etenkin kuluvalla vuosikymmenellä paljo pohdittu, vaan se onkin niin tärkeä, niin yhteiskuntaolojamme juuria syvästi koskeva ja samalla niin monihaarainen ja laaja kysymys, että siitä vielä täytyy paljo puhua, ennenkuin sen merkitys ja tärkeys oikein painuu jokaisen kansalaisen veriin. Näissäkin »Nuoren Suomen vihkosissa» tullaan varmaankin vielä useammissa koskettelemaan tämän laajan kysymyksen eri puolia, todistamaan olevia epäkohtia ja selvittämään pyrittäviä päämääriä. Tällä vihkosella on nyt tarkoituksena ainoastaan luoda yleissilmäys äänioikeuskysymykseen kokonaisuudessaan maassamme, sekä kunnalliseen että valtiolliseen, ja korjattaviin kohtiin viittaamalla osottaa, millin suuntaan on työskennelty ja työskenneltävä.
* * * * *
Äänioikeusliike Suomessa lähti voimakkaan kansallisen, suomenmielisen liikkeen helmasta, joka on perustuksiltaan ja tarkotuksiltaan puhdas kansanvaltainen liike sekin, ja tämä puolue sitä ensiksi pääasiassa, suomenkielen oikeuksien, yhteydessä ajoi, ja tämä puolue se on yhä vieläkin saman liikkeen kannattaja, vaikkakin nyt viime aikoina ne kansankerrokset ja kansalaisryhmät, joita Suomen nykyiset ääniolot enin polkevat ja sortavat, s.o. maan suurilukuinen työväestö ja yleensä varattomat kansanluokat, yhä enemmän itse ovat ruvenneet asettumaan tämän liikkeen etupäähän ja täsmällisiksi selventämään ohjelmansa, jota toteuttamaan pyrkivät. Tämän kehityksen seurausta oli, että ensimmäinen ryntäys äänioikeusasian puolesta tehtiin sitä rintamaa vastaan, jossa huomattiin käytännössä olevan pahimman epäkohdan, joka enin ehkäisi olojen kehitystä, s. o. porvarissäädyn vaalien äänimääräoloja vastaan. Tähän onkin taistelu näihin asti pääasiallisesti kohdistunut. Mutta yhä selvemmin on ruvettu tajuamaan, että äänioikeusolot yleensä maassamme, sekä kunnalliset että valtiolliset, ovat yhtä, takaperoisella, ylimys- ja rahavaltaisella, kohtuuttomalla kannalla ja siksi on taistelu maassamme ajanmukaisemman, oikeamman äänestystavan puolesta ruvennut levenemään pitkin koko rintamaa. Kaikkialla on epäkohtia, koko järjestelmä vaatii perinpohjaista muuttamista.
Onpa senvuoksi syytä tässä silmäillä, millä kannalla äänioikeus- ja äänimäärä-olot maassamme eri kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa ovat ja miten ne olisivat parannettavat. Mitä tähän jälkimmäiseen puoleen, parannusvaatimuksiin tulee, olisi siinä, jos mieli olojemme kehittyä täydellisesti nykyaikaiselle, parlamenttaarisen yleisen äänioikeuden kannalle, esitettävä hyvinkin jyrkkiä ja pitkälle meneviä vaatimuksia, vaatimuksia, jotka edellyttäisivät nykyisen nelijakoisen säätyedustuksemme muuttamista yksi- tai kaksikamarijärjestelmän kannalle. Mutta koska tällainen toivomus, niin yleinen ja virkeä kuin se maassamme jo onkin, kumminkin erinäisistä syistä, jotka maan valtiollisesta asemasta riippuvat, lienee ainakin vastaiseksi luettava kauniiden unelmain joukkoon, ja meidän, jos mieli todellisia parannuksia aikaansaada, täytyy pysyä tosiolojen pohjalla, on kai viisainta lähimmässä tulevaisuudessa tyytyä ehdottamaan ja ajamaan sellaisia parannuksia, jotka nykyolojen perustuksella eivät kohtaa mitään voittamattomia esteitä eikä jyrkkää vastarintaa muulta kuin vanhoillisuuden, itsekkäisyyden ja ennakkoluulojen taholta, jotka muurit onneksi aina ovat mahdolliset suistaa.
Lähtiessämme siis äänioikeusolojamme tarkastamaan, käännymme ensiksi maaseudun vaalioloihin, kunnallisiin ja valtiollisiin, ja sitten kaupunkien yleisiin äänestyksiin, niiden kunnallisessa elämässä ja niiden vaaleissa porvarissäätyyn. Senjälkeen on vielä syytä luoda pikainen silmäys kirkollisiin äänioloihimme, äänestyksiin kirkonkokouksissa ja papinvaaleissa.