KAIKESTA ÄÄNIASTEIKOSTA POIS,
Reading edition
ja työskennellään kaikkien yhtäläisen, yhtä suuren äänioikeuden toteuttamiseksi.
Siitä taistelusta, jota jo on käyty luonnottoman korkeaa ääniasteikkoa vastaan maassamme, sietäisi vieläkin monta valaisevaa kohtaa esittää, vaan ei mahdu pitempää esitystä tämän kirjotuksen puitteisiin. Ilahduttavana ohjelman selvityksenä olemme viime aikoina voineet huomata, että mielipiteet ääniasian ystävissä yhä enemmän ovat ruvenneet kallistumaan tuon selvän päämäärän, »yhden äänen» saavuttamiseen, joten on toiveita, että ääniasian ajajista vähitellen keskenäinen erimielisyys vaatimusten määrästä häviää pois ja että yhteinen taistelu käy sitä tehoisammaksi.
Pääryntäys on näihin asti suunnattu porvarissäädyn vaalioloja vastaan. Se onkin tuiki tarpeellista, sillä vasta tämän säädyn vaaliolojen muututtua, vasta sen jälkeen kuin kolmanteen säätyyn on saatu enemmistö uudistukseen taipuvia jäseniä, voi suurempien parannusten toimeenpaneminen vaalioloihimme yleensä saavuttaa säätyjen enemmistön ja päästä voimaan. Onnellista on, vaikka se oikeastaan onkin epäjohdonmukaista, että kaupunkikunnat valtiopäiväjärjestyksemme mukaan itse saavat ääniasteikkoansa alentaa ja siten suoda enemmän vaikutusvaltaa varattomammille, — siinä on tie porvarissäädyn valloittamiseen ja sitä varten on eri kaupungeissa väsymättä työskenneltävä, yhä uusista tappioista säikähtämättä.
* * * * *
Valtiollisesta äänioikeudesta riippuu kansaneduskunnan kokoonpano. Tuo kokoonpano on, kuten tiedämme, meillä hyvin vanhanaikaisella kannalla ja mikä pahempi, se on aivan epäoikeutetulla kannalla siihen nähden, että oikeastaan niin pieni osa kansasta on tilaisuudessa vaaleihin vaikuttamaan, että suuret kansalaisryhmät, korkeallakin sivistyskannalla olevat kansalaiset, ovat siitä aivan poissuljetut ja että köyhemmällä väestöllä niin kaupungeissa kuin maalla on ainoastaan näennäinen äänioikeus. Sitenpä, niin vaikeaa kuin se onkin, täytyy myöntää olojemme antavan aihetta itäisten pilkkaajain väitteisiin, että Suomen edustuslaitos ei todellisuudessa edusta koko Suomen kansaa, niinkuin sen valtiopäiväjärjestyksen mukaan oikeastaan pitäisi tehdä, vaan ainoastaan erästä joukkoa varakkaampia etuoikeutettuja. Käytännöllisissä tosioloissa on tosin edustuslaitoksemme aina edustanut Suomen kansaa kokonaisuudessaan, ja kaikki, huono-osaisimmatkin yhteiskuntaluokat, ovat sen valmiit tunnustamaan. Mutta kieltämätöntähän on, että suuri osa maan asujamistosta ei ole suoranaisessa vuorovaikutuksessa edustuslaitoksen kanssa. Missä määrin tämä on totta, näkyy seuraavista numeroista:
V:na 1890 oli (eikä suhteet ole senjälkeen juuri muuttuneet) Suomen väestöstä 29,64 prosenttia valtiopäivillä edustettuna, mutta 70,36 prosenttia eli enemmän kuin 2/3 oli aivan ilman itsehallintoa. Niistä, jotka olivat valtiollisesti »täysikäiset» kuului aatelissäätyyn 2,978 henkeä, pappissäätyyn 6,867 henkeä, porvarissäätyyn 174,000 henkeä, talonpoikaissäätyyn 622,312 henkeä. Pappissäätyyn on silloin myös luettu koulunopettajat perheineen, porvarissäätyyn kaikki kaupungeissa vaalioikeutta nauttivat perheineen ja talonpoikaissäätyyn ne maaseuduilla, joilla on oikeus ottaa osaa valtiopäivämiesvaaleihin. Valtiollisesti täysikäisiä Suomen kansalaisia oli siis 785,601 henkeä, valtiollisesti alaikäisiä 1,674,539. Alaikäisiin kuuluvat kaikki virka- ja palvelusmiehet maalla, kansakoulunopettajat, lukkarit, käsityöläiset, kauppiaat, torpparit, itselliset, työmiehet, merimiehet, palkolliset y.m.
Miespuolisia henkilöitä, jotka ovat lain mukaan täysikäiset, siis 21 vuotta täyttäneet, oli näistä valtiollisesti täysikäisistä 785,601:stä aatelissäädyssä 700, pappissäädyssä 1,600, porvarissäädyssä 21,000, talonpoikaissäädyssä 164,000. Noista valtiollisesti alaikäisistä 1,674,539:stä oli taas lain mukaan täysikäisiä, 21 vuotta täyttäneitä 399,000. Jos näistä viimemainituista 110,000 onkin vakinaista sotaväkeä ja vaivaishoitolaisia, niin on kuitenkin vieläkin 288,000, joilla ei ole itsehallintoa.
Näitä lukuja kannattaa lähemmin tarkastaa. Ne sanovat, että Suomen kansaa hallitsevat edusmiesten kautta 187,000 kansalaista ja maassamme on 2 1/2 miljoonaa ihmistä. Ne sanovat vielä enemmänkin. Jokaisella säädyllä on yhtä suuri sananvalta, mutta kun aatelissäädyssä istuu 700:n edustajat ja papistossa 1,607:n edustajat, niin istuu talonpoikaissäädyssä 164,000:n edustajat. Talonpoikaissääty yksin edustaa seitsemän kertaa niin monta kansalaista kuin muut säädyt yhteensä ja 240 kertaa niin monta kuin aatelissääty. Ja vielä enemmän! 700 aatelismiestä säätää edustajain kautta lakia, mutta 289,000 kansalaista löytyy, joilla ei ole mitään sananvaltaa.
Mutta ääniasteikot talonpoikais- ja porvarissäädyissäkin vaikuttavat, että niistäkin, jotka näissä vaaleissa ovat äänioikeutetut, on suurimmalla osalla ainoastaan näennäinen vaikutusvalta eduskunnan kokoonpanoon, todellisuudessa ei vähävaraisempain pienet äänet merkitse juuri mitään, koska harvat suuriääniset voivat äänestää kumoon kokonaiset laumat pieniäänisiä, (jotka siis nekin oikeastaan ovat alaikäisiksi luettavat), ja tahtonsa mukaan määrätä edusmiehet. Siten todellisuudessa ainoastaan sangen, sangen harvat — numeroita siitä ei voi esittää — ovat maassamme valtiopäivillä edustetut, sangen pieni prosentti Suomen asujamistosta. Suuri, suuri enemmistö katselee päältä.
Tämän seikan täytyy suuressa määrin heikentää edustuslaitoksemme merkitystä sisältäpäin ja pitää vireillä katkeruutta laajoissa kansankerroksissa, joille isänmaan kohtalo ei ole yhdentekevä. Mutta — ja se on, kuten jo huomautimme, yleiseltä kannalta varsin arveluttavaa, — se alentaa valtiopäiväimme arvoa myöskin ulospäin ja antaa pahansuoville pilkkaajillemme alituista tilaisuutta yhä uusiin hyökkäyksiin. Sen vuoksi on äänioikeusolojemme parantamista pidettävä ei ainoastaan tärkeänä pyrintönä kansalaisoikeuksien tasoittamisen kannalta, vaan sitäpaitse suurena, isänmaallisena tehtävänä. Suomen kansallisen olemassaolon ja itsehallinnon turvaamiseksi. Sitä on pidettävä pyhänä taisteluna, jota ei kukaan saa kylmänä katsella.
Sitä muistakaa, kansalaiset, kun teille niin usein puhutaan äänioikeusasiasta, että se väliin melkein tuntuu käyvän yksitoikkoiseksi. Siitä on puhuttava vielä useammin, huudettava joka nurkkaan ja joka korvaan. Ja ennen kaikkia on toimittava.
* * * * *
Valtiollisten ja kunnallisten äänioikeusolojen rinnalla on