JOKAISELLE ÄÄNIVALTAISELLE ÄÄNI MIEHEEN,
Reading edition
ei enempää eikä vähempää. Tämä on sääntönä kaikissa kansanedustuslaitoksella varustetuissa maissa, — paitsi Belgiassa, jossa on koetteeksi säädetty n.s. sivistysasteikko, josta jälempänä vielä, tulee puhe — ja siihen meidän vielä Suomessakin täytyy päästä.
Ne muutokset, joita maaseudun vaalioloihin siten on vaadittava, ovat, kuten näkyy, varsin suuret ja perinpohjaiset, vaan vaaliolomme ovat jääneet niin vanhanaikaiselle kannalle, että ne eivät enää vähemmällä korjaannu. Siis:
Äänioikeus talonpoikaissäädyn vaaleihin on laajennettava kaikkiin maaseudulla asuviin, veroa maksaviin, hyvämaineisiin kansalaisiin ulottuvaksi. Vaalien välillisyys on poistettava. Sekä valtiollisista että kunnallisista vaaleista on maaseudulla rajaton äänimäärä hävitettävä ja, varman vaali-sensuksen asetettua, toteutettava kaikkien äänivaltaisten yhtäläinen äänioikeus. Mies ja ääni!
* * * * *
Siirrymme nyt tarkastamaan kaupunkien vaalioloja. Niistä on meillä viime vuosikymmenenä julkisuudessa ollut paljo enemmän puhetta kuin maalaisvaaleista, syystä että nämä kysymykset, kaupunkien nykyisiä vaalioloja koskevat epäkohdat, ovat olleet niin aivan läheisessä yhteydessä niiden suurten puolueryhmitysten, kielipuolueiden, kanssa, jotka ovat anastaneet eturinnan julkisen elämämme kysymyksistä. Äänioikeusliikkeellä on tässäkin suhteessa, välikappaleena kansan suuren enemmistön kielellisten ja kansallisten oikeuksien saavuttamiseksi, äärettömän suuri merkitys. Mutta siitä riippumattakin, puhtaan kansalaisoikeuden kannalta, vaativat kaupunkienkin sekä kunnalliset että valtiolliset vaaliolot perinpohjaista ja pikaista korjausta, jos ei edustuselämä Suomessa mieli jäädä harvainvaltaiseksi ja etuoikeutettujen varakkaimpain yksinoikeudeksi.