VIHREÄ VERÄJÄ.
Reading edition
Ma muistan vihreän veräjän, olin pieni piltti ma silloin, kun alta sen vanhan pihlajan ma katselin pilviä illoin.
Ma katselin punaisten vuorten taa, mistä kajasti taivaan kaaret, siell' unteni haahdet harhaili, sieltä siinti onnelan saaret.
Ma muistan sen vihreän veräjän, kun ystävän askelta vuotin, kun taivaan tähdistä arvailin ja sinisiin silmiin luotin.
Ma muistan kellojen kuminan, kun emo mun syliinsä sulki, kun veräjän kuuset kumarsi, pois kirstussa taatto kulki.
Ma muistan, kun pihlajan oksasta ma veistin kulkurisauvan, kun kotini veräjää hyvästelin ja vieraissa viivyin kauvan.
Ma muistin ne kiiltävät saranat, ne naristen nauroi ja paukkui, mua vierahat veräjät ilkkuivat ja likaiset koirat haukkui.
Ma muistin pihlajan suhinan, kun mieronmatkoilla näännyin, kotiveräjän vesissä silmin näin, kun tutuille tanhuille käännyin.
Ma kuulin äitini kuolleeksi ja kodissa vierahat asui, koiruoho se peitti aittatien ja nokkoset kodassa kasui.
Se heleämarjainen pihlaja pinopuiks' oli pilkkoeltu, ja se vanha vihreä veräjä oli mustaksi maalaeltu.