ISTUN METSÄN KIVELLÄ.
Reading edition
Istun metsän kivellä ja puihin puutuu tuuli, poskeni on polttava ja sininen on huuli.
Sataa lunta oksille ja kaikkiall' on lunta, hiljaisuuden hivellessä täällä sais kai unta.
Läpi metsän huurteisen käy sinertävät siimat, poissa täält' on ahdistus ja poissa kivut, kiimat.
Ilta lykkää syöstävää ja yö se lankaa jatkaa, katajien kapsahtaissa utu-tyttö matkaa.
Hiihtää taikasauvoineen ja oksat tieltään siirtää, katsoo silmin sumuisin ja pilkut lumeen piirtää.
On kuin sydän valkeneis ja suloinen ois piina, pääni alus kannel ois ja kinos paariliina.