POIS MENI PÄIVÄ.
Reading edition
Taivas se oli kuin kirjava huntu ja hattarat vienosti väilyi, illansuussa ne kuuset kuiski ja oksat lammissa päilyi, lehto se oli kuin onnessaan, ja hymy suli äärihin taivaan ja maan.
Mieleni oli niin hilpeän heljä kuin viidakkovirran juoksu, saarilta sousin ja raidoista virtasi tuhansien kukkien tuoksu, airot loiski, ma laineita luin ja onneni määrää ma oudoksuin.
Pois meni päivä kuin morsio kruunuin, kun isänsä majan hän jättää, surren seisoi mäellä mänty ja ojensi kuivaa kättään, maahan katseli kukkainen ja metsä se huojui huokaillen.
Niin oli aatos kuin allani virta mutaisten mujujen vyössä, sannan solske ja riutuva loiske, kuin hillitty itku yössä, kolahti airo ja kaisla soi, ja rauhaton laine mun rantaan toi.