UNEN PERHOT.
Reading edition
Mun unteni puhtaat perhot soran ylitse nostavat mun, ne kiitävät sinisiivillään, ne liitävät sadun hämärään pois kuutamoon, jossa kulkenut oon, ja aamuhun.
Ei perhoja kullata saisi, ne herkkää heimoa on, vain hetkeksi voipi ne tointua, niiden siivet on vienointa sointua, ei muuten vois ne kohota pois yli kuutamon.
Mut hämähäkki, hämähäkki kutoo hämyn verkkojaan, se soutaa seitin äärtä ja kehrää keinojaan, se perhoni sai ja sen verta se joi ja siivet se survos ja ilkamoi ja se kuutamokisoista raastaa.
Se hämähäkki, hämähäkki asuu sielun surussain ja omantunnon toukkana se imee ilojain, se unteni perhoja tallaa ja lyö ja silloin ma herään ja silloin on yö ja kaikki on sekavaa saastaa.