TOISELLA PUOLEN LAHDEN.
Reading edition
Kuloteitä ma kuljeksin ja soittelen luikuripuuta, kuulisko kultani yli lahden, vai aattelisko se muuta?
Siellä päivän paisteessa mun kultani maja väikkyy, aalto se kaislan kahinassa niin lempeästi läikkyy.
Sieltä ne saunan sauhut käy ja puuntaa se pilven lonka, varjossa täällä ma vaeltelen ja kohisee kolkko honka.
Soitan uneni uuvuksiin ja katselen yli lahden, tulisipa ystävä yksinään, niin saisimme olla kahden.
Kuiskuttaisin ma kullallein ja paimentulille veisin, sinisiin silmiin katsoisin ja ilosta soitteleisin.
— Ei soi luikuri ystävättä, ei kajahda vuohensarvi, kulolla hyypiöt hyräilee ja niitä on pitkä parvi.
Mieleni on kuin musta lintu, se liitävi avovettään, lahdelta ei soi iltalaulu ja taisi jo ystävä pettää.
Ei soi iloinen iltalaulu, ei riudu se kylän rantaan, siellä se viekas kyntäjäpoika kultani sormusta kantaa.