ILTAPUHTEET.
Reading edition
Voi, talviset illat ja pitkät puhteet, ne hämärät iltapuhteet ja isännän ilkku ja naisten naurut ja emännän nurjat nuhteet!
Voi, talviset illat ja pitkät puhteet, kun ajatus hämärään hukkuu, ma kehräsin viimeiset villani loppuun ja tuvassa väki jo nukkuu!
Voi, talviset illat ja pitkät puhteet, ken koskisi oven salpaa; jos kyläinen vieras viivähtääkin, ei katso se neitoa halpaa!
Voi, talviset illat ja pitkät puhteet, ja voi mua onnetonta, on kultani maailman kylillä ja sinne on virstaa monta!
Voi, talviset illat ja pitkät puhteet, kun hanki on kylmä ja syvä. — Voi, tulispa kulta ja kolkuttais, niin mieleni taas olis hyvä!