TYRMÄSTÄ TULLUT.
Reading edition
Yrjö Jylhä.
Ne löivät mun kahlerautoihin kuin murhaajan vaarallisimman ja pukivat lyijyliiveihin hävittääksensä vastustusvimman.
Yöt päivät käsiä vääntelin, purin hampaani hajalle rautaan; pian kauhusta suunnilta huomasin: elävält' olin kaivettu hautaan.
En huudoksi tuskaa pusertanut, en, vaikka se aivoja särki. Oli kielikin kitaan kuivunut ja päässä jo sumeni järki.
Kai kuolleeksi vihdoin luulivat, kun olin vain nahkaa ja luuta, ja tunkion pieleen potkivat kuin raadon mun ilman muuta.
Eräs lumppuri luita kootessaan se minutkin kelkkaansa heitti, vei kotiinsa, hoiteli vuoteessaan, teki kääreet ja lääkkeet keitti.
Tulin terveeksi, taas olen voimakas ja ilosta hulluna aivan, taas sappea täynnä ja raivokas, oi kiitos vankilan vaivan!