NELJÄ RUNOA.
Reading edition
Uuno Kailas.
RUNO RISTIINNAULITUILLE.
Ristinpuiden varjo lankeaa mittaamattomana maailman yli. Nähkää se pilvien hartioilla ja kaikkien vuosituhansien kasvoilla.
Näettekö: ristiinnaulittuna elämän sydän ja elämän nuoruus, jokainen uusi ääni, joka huomenna on kaikkien uskonto, jokaisen uuden päivän aurinko, jokainen uusi vapahtaja — vain Messiaita ristiinnaulitaan, ei epäjumalia!
He rakensivat ristinpuita maan kuninkaille. Mutta heidän lapsensa suutelevat ristejä. Pian kuolevat heidän askeleensa pimeään. Mutta valo ei ole pakeneva ristinpuiden ympäriltä, sillä jokainen ristiinnaulittu sydän oli tähti!
RUNO RUNOSTA.
Totuuden lähteellä sä syvin lapsensilmin uneksut ja leikit tähdillä ja auringolla.
Maan kasvot jälleen nuoriks suutelet. Ja tuuli vie sun hengitykses tuoksun meren yli.
Sun kätes ovat rikkaat hyvyydestä. Sä niillä sydämiä punnitset ja loputtoman valon siroitat yön peltoon.
Ja kaikki tähdet rakastavat silmiäsi. Ja tomust' alkaa avaruus sun jalkojesi luota, miss' onnellinen kerjäläinen polvistuu.
TYHMÄT JA VIISAAT.
(Sikermästä lapsifantasioja.)
Minä nauran auringolle. Sekin nauraa minulle. Se nauraa niinkuin äiti. On tyhmää nauraa auringolle. Isä ja äiti eivät koskaan naura sille.
Sillä he ovat isoja ihmisiä. Ja isot ihmiset ovat viisaita. Ja viisaat eivät näe mitään. Viisaat eivät ymmärrä mitään. Viisaat eivät tunne aurinkoa.
Mutta minä olen tyhmä ja nauran auringolle. Minä melkein luulen, aurinko, että sinäkin olet tyhmä.
Me nauramme viisaita, aurinko.
SUOMALAINEN SONETTIPARAATI.
Kas, kaarti paraatihin ratsastaa, sonetti-univormu sorja yllä. Hei heppa, muista: jalan käyttelyllä nyt ettet loukkaa arvostelijaa!
Ken lurjus sapelinsa kohottaa! Se pian tuppeen. Tiedättehän kyllä: on ero paraatilla, miekanmittelyllä. Siis vielä kerran tarkoin katsokaa.
ett' univormussanne moitteeton on joka rytmi-sauma, riimi-nappi, ja että ryhti teillä uljas on.
Vois muuten paisua sen herran sappi, ken runoparaatista antaa tuomion — ja laulajall' ois eessä Nälkälappi!