TYÖN LAULU.

1.

Lyövät tulta pohjanpielet, kaikki vallat vapisee, yössä yltää leimukielet, pitkäisen jyrinä jylisee, laakson pirtit pimenee, on kuin oltaisi tuomiolla, ollako vai eikö olla, onko hetki viimeinen, tullut turma ihmisten!?

Onko jo oikeus valkea vainaa, kansojen kohtalo kaikkia painaa, tuomittu vuossatavalheiden vaivaan. Luojasta langennut, hylkimä taivaan? Onko jo tullut tuskan yö. loppunut tahto ja työ, työ ilo ihmisen parhain ja puhtain taakkana julmana juhtain, yönkö sodat sadot korjaa kasvattaen kurjaa orjaa? Pilvihin piirtyy kuin Jumalan haamu, Kaukaa jo koittaa kaikkeuden aamu. —

Aurinko herää, säteinä Luoja kansansa kerää kohti lämmön lähtökohtaa, korvesta sen kotiin johtaa, puhkaisee pimeän yön, alkaa uuden luomistyön.

2.

Vaieten jo tykit pauhaa, taivaanrantaa kiertää koi, torvet toitottavat rauhaa, kaikki kirkonkellot soi. Siintää sovituksen kaaret, välkkyy virrat, järvet, saaret, kirkkautta kaikkialla vuorilla ja laakson alla. Jalopeuraliput liehuu, kosket kiehuu, kansa kulkee seppelpäin, kuokat, kirveet kimmeltäin, yllä säihkyy sätehet, maahan painuu pistimet, äidit nostaa lapsiaan, hurrataan! Tehdään työtä, kilpakiistaa, nuoret nauraa. jäykät miehet vääntää auraa, surman keto kantaa riistaa, mikä huokui hurmeen hukkaa, verestä nyt nostaa kukkaa, täyttymyksen tähkäpäät heiluu, soi nyt elon häät!

Vihollisen niinkuin veikon, kansa nostaa kansan heikon, kaikki laukee, vankeuden portit aukee, pelko piilee, ei oo paulaa. vapaa, suuri meri laulaa, satamassa souvit hyörii, juntat jyskää, pyörät pyörii, vonkuu vapaan voiman pauhu, käy kuin uhri tehtaan sauhu, kuuluu jyske jättikoneen, syttyy säde silmään moneen, toivo kaikki kirkastaa, on kuin syntyis uusi maa, uusi aika, uusi kansa suuret synnyt sielussansa, joka Luojaan, lakiin luottaa, tahtoo itse työnsä tuottaa omin tahdoin, omin tarmoin, eikä enää vieraan armoin.

Laskee merta meidän laivat, purjeisiin kun tuulta saivat kiittäin kodin haltijoita, kiitää maiden markkinoita, omin lunnain, omin leimoin, omin voimin, omin heimoin vieroksuen vieraan lainaa, vailla velkaa, joka painaa, hyvin töin yön kostot kostain, heimon hyveet kuntoon nostain, luoden suurta suvun taikaa, uuden kansan kulta-aikaa, jolloin yhtyy henki, aine, kiitää muiston maita maine, hengen hehkut, ajatukset, suuren sielun saavutukset sävelsiivin, loitsuin, lauluin, siveltimin, taltoin, tauluin, julistain näin Pohjan ponnen, kodin työn ja kodin onnen, käy nyt liittoon työ ja sana vankkumatta voittajana, vapaa maa ja vapaa kansa kunniassa kulkeissansa, eessä elon riemuretki, oman luonteen luomishetki, kauniin kohtalonsa suoma, oman Luojan oma luoma.

3.

Takokaa, takokaa valoa yöhön, valakaa ja valvokaa, työhön, työhön! Nouskaa alta pimeen paineen, sorvaamme nyt sieluks aineen, lieskaan miekat, keihäät, peitset nouskoot aurat, vuoluveitset! Kuularuiskut, tykit hiiluun, kurjat kuulat mustaan miiluun, ahjo antaa ankkurit, rauhan riemuvankkurit, kynät, harpit, sähköneulat, kodin kihlat, soljet, seulat, hengen aseet hengen töihin, aineen aseet miesten vöihin!

Rakentakaa, rakentakaa ihmisyyden templin muuri uskollamme vuoret siirtäin, harjahirret pilviin piirtäin, syvään synnyinmaahan juuri, kalliolla korkealla itse Luojan katseen alla, jonka alta vanha valta syöksyy soraan!

Kylväkää, kylväkää terve siemen rautamultaan noustaksensa päivän kultaan, kanssa oraan onness' itse heilimöikää, karaistukaa kautta kadon, siunatessa syksyn sadon seppelöikää nuoret päänne!

Takokaa, takokaa voimaa vuosisatain taa, hiiltä tuokaa, tulipiirros pilviin luokaa, tuki, turva elämäänne, usko uhkaan. ummehtuneet taudit tuhkaan, ahjoon kaikki katinkulta, mik' on valheen virvatulta!

Vapautta, vapautta, valppautta, valkeutta, huutaa hengen hehku yöhön, työhön, työhön! Paisu, palje, sorvit soikaa, moukaroikaa, iskekää, iskekää, että taivaat tärähtää vuoren vankkaa alasinta! Ikuisesti ihmisrinta valon töihin vaistot vaatii, ikilujat lait laatii, tulipatsaat kauas hohtaa, itsensä kun kansa kohtaa, nousee sodan, sorron alta Suomen vapaa tasavalta!

Takokaa, takokaa, vannokaa ja valvokaa! Vannokaa, ettei saa enään vieraat vallat estää, itse maamme mahdin loimme ankeen ajan iskut kestää, vapaina me elää voimme, vapaina me käymme hautaan; kun me oomme musta multa, lapset takoo uutta tulta, tahdon terää, rinnan rautaa, uutta päivää, tuhat yötä, uutta unta, uutta työtä, uutta kansaa, uutta maata, jok' ei koskaan kuolla saata!

Takokaa, takokaa valoa yöhön, vartijat, te valvokaa, työhön, työhön, ainiaan eestä suuren synnyinmaan!

Huhtik. 1918.