JOUDU, JOULU.
Reading edition
Joudu, joulukulta, sytytä jo tulta lasten riemuks kuusen kynttilään, luo jo rauha työhön, loista yöhön, tuiman talven hyiseen hämärään!
Joudu joka taloon, nosta kaikki valoon, mikä sortui, uupui uskossaan, nosta murhemieltä, auta tieltä langennutta tähtiin luottamaan!
Laula lohdun loihdut, nosta rauhan soihdut yli suuren, synkän maailman, poista sodan sauhut. kaikki kauhut, kaikki tuskat ajan ankaran!
Joulu, vanha tuttu. kerro meille juttu, jonka lasna mummot tarinoi, kuinka kulki kerran kanssa Herran pyhä Pietari ja kapinoi:
»Tämä maa on myöty. tämä kansa lyöty kärsimyksen puutaan kantamaan. täällä henki hyytyy. tunto tyytyy, kalistamaan orjan kahleitaan.» —
Haastoi henki Herran: »Löin ma kansan kerran, nyt sen nöyryydestä nousta suon, kunnialla kostan, kansan nostan, vapaan, kauniin Kaanaan sille luon.
Että täyttyis taika, syntyis uusi aika, täysi tunnus suurten unelmain, ettei riehu vaino, käskyn paino, uusi Herodes, mi rikkoo lain!»
— Niin se taru kuultiin, joka joulun luultiin tuovan turvaa Pohjan pimeään. — Joudu joulukulta, sytytä jo tulta kansan vapauden kynttilään!
Oulunkylässä 1917.