VARJOJA.
Reading edition
Hattarat lännestä käy, tuo Pohjanlahdelta viestit. »Niemen nokalta» on tie, minnekä, minnekä lie?
Ylitseni varjot ne pois päin metsikön latvoja liitää, häipyvät, häipyvät niin silmien siinnottomiin.
Maantien piennarta vain ypö yksin asteli nainen, menijätä muuta ei näy; kohtapa, kohta jo käy.
Sillan korvalla pylväs, se vartia Varsinais-Suomen, maahansa meneviä vaan tokkopa tarkkaakaan.
Nähnyt liioin lie hän varjoja matkaavaisten, torkkuva vanhus tuo, painuva pientaren luo.
Pylväsnä itsekin tässä ma pylvästä katson, katson. Siitäkin silmään jää vain sen vaipuva pää.