HILJAISUUS SOI.
Reading edition
Jo uupui kaiku laulun joikuvan, yö vaiti, ääretönnä haavelmoipi. Ah — saattanut en luulla — voi äänetyyttä kuulla! Mut haudan hiljaisesti vain se soipi.
Oi, mistä ihmehelke oikukas? Nyt yönkö keijut häitä karkeloivat? Ne näinkö kaikki soimahan sais uutehen jo voimahan! Jo, kuullos, kukkain aamukellot soivat!
Näin soi nyt yöhyt, äänetönnä näin. On vaiti vainion ja metsän vilja. Mut elämä kaikkivalta soi hiljaisuuden alta, kun nukkumaan käy rauhan valkolilja.