SNELLMANIN SEURASSA.
Reading edition
Ken ponnistaa, sen onnistaa, hän luonnonki lannistaa. Ei vuorta se väistä, ei kuohuja kaarta, sitä myrskyt ei murjo, ei valkeat vaarra.
Ken ponnistaa, sen onnistaa, hän luottehet lannistaa. Ei kalveta kalpa, ei valtojen värjy, sitä järkytä joukon ei äyskein ärjy.
Ken ponnistaa, sen onnistaa, hän Luojalta lennon saa. Ei turmia tunne, mene kuoloa kohti: Yli unholan uoman hän juoksunsa johti.