KIIRASTULEN KAUTTA.
Reading edition
Syvän lempesi sydän aavisti, myös itse mä sua lemmin. Vapauttani, ihanintani, yhä, armas, tulisemmin: Kuni uhmaten yli juorujen taas toista mä, polo, hemmin.
Salaliekkivä hänen lempensä veti, kylmäsi, kyti, pohti. Manan kuilusta sua kohtahan kuin kiirastuli johti. Taas silmähän minun kärsivän paratiisina sylis hohti.
Vapauttaja paras, ainoa, tulit toivona sydämitse. Pyrin polttavan tulen tuskista iki autuutehen itse. Kirkastettuna tulit vastahan, opas taivahan, Beatrice!