LUODE JA VUOKSI.
Reading edition
Näin siis, näin mä kuljen, Onnen ukset itse suljen.
Näin siis, näin mä vaivun. Tuulten myötä kaisla taivun.
Näin siis, näinkö näännyn, tielle hornan tyrmän käännyn?
Ah, miten onnekas olin minä ennen, kaunista kuinka mä toivoilin! Näinköhän päivästä päivään mennen kaikki jo tyhjiin raukeekin! Nyt, sydän ehtynyt, murrut näin.
Et murru, et! Pois hornan haavehet! Ma nousen, nousen, askelet mä johdan taasen korkeutta päin.
Minä nousen, minä uutena nousen, en kuole mä kuiluhun, en! Minä jännitän tahtoni jousen: Yhä onneni lintua tähtäilen, ja mä saavutan sen ja mä riemuitsen!