III KELLOT SOIVAT.
Reading edition
Rauman oivat kirkonkellot soivat, soivat ja huminoivat, kumpuillen kuin taivahan sellot.
Vaikenee jo vaikeroivat karjan-, kurjenkellot. Autuaina ailakoivat kummut, nummet, pellot.
Tuntehet nyyhkiväisen mellot mielehen vellot, hyminä, jonka kirkonkellot lentohon loivat, kuultaviini kauas toivat, vanhan luostarkirkon kellot, kaukomatkain taakse soivat.
Soinnut mielen angervoivat, soinnut sielun aateloivat.
Oivat Rauman kirkonkellot soivat, oi, kuin taivahan sellot.