KAIKKISUUDEN KAUKOMAILLE
Reading edition
Päivän häivän painuessa vuorten taa, lunten, unten laajeneepi kaukomaa.
Yötä myötä yksin lähden hiihtämään tuolle puolle tuskan, riemun vaihesään.
Sinne, minne sähköt kiihkojen ei näy, tähden nähden tieni seestekirkas käy.
Kunne tunne kuoleman ei tulla voi: Siellä, siellä soinnut kaikkisuuden soi.