KUPLIA.
Reading edition
Lehdon siimehessä istun luona lähtehen, siinä leikkiessä kirjokuplien. Taivas kuvansa korkean kaarsi kuplan pintahan, kunnes varjojen kuoli kuplanen. Itse lähdeveessä yhä päilyi syvällä taivas pyhä.
Metsän laulumailta käkösen kukku pulppuaa. Ah, kuin autuailta kuplat kaiahtaa! Minkä kukku helkähtää, toivon taivas välkähtää. Painui pilven taa kuplain kultamaa: lemmen lauluvuossa yhä soipi toivon taivas pyhä.
Istun siimehessä luona päilyn pulpukkaan, luonnon leikkiessä kirjokuplillaan. Lieto oonpa kuplanen ihmis-ulapan läikkyisen. Korkeudesta saan kotvaonnen vaan. Aavan uumenissa yhä auvon taivaspuunto pyhä.