MAARIA.
Reading edition
Milloinka Jumala tähdet loi? Muita en mieti; mut Kointähden, luulen, silloin, kun Neitsyt Maaria hälle hellimmät hymyt, katseet soi. Silloinpa Herran nous pyhä Henki, korkeutta, kirkkauttaan hekumoi. Silloin hän, pauhussa kuin kevät-tuulen, mielessä suun sulo, Maarian parmaan uhkeus, johdolla kuin käden armaan, riemussa ratki armon ja anteen piirsi sen tähden taivahan kanteen, Maarian katseen niin ihannoi. Riemuksi kärsiväin ihmisienki rakkauden tähtösen keskelle harmaan arkemme soi. Silloin, silloin hän varmaan puhtaimman tuon pyhän laulunsa loi. Niin, Kointähtensä, mullekin vaivan öiss' ylös viittaaja, lohdutus aivan: myös mua kutsunut lemmen on Koi. Niin Isä armias Kointähden loi.