ISIS.

Egyptin maalla oli templi ammoin, luin lasna sadusta, se kammoin ja haavein sydämeni täytti. Siin' asui jumalatar, kerrottiin, niin kumman ihana, säteilevä, että tumman maan päällä oli harva, jok' ei tuota ois nähdä tahtonut, sen temppeliin.

Mut kuinka valtaansa se käytti, jos pyhätössään verhon takaa kelle se näkyi alastonna poloiselle, ja kuinka palattiin sen luota? Näin varoittivat papit: Onneton sen kauneus, häikäisevä valo on. Se, jolle ilmestyy, hän maahan suistuu ja kuolee sokaistuna niin. — Mut silti moni tahtoi tuolla tavalla kauniin jalkain juureen kuolla.

Niin satu vanha mieleheni muistuu.

Ja usein tuntuu nytkin, konsa haikein mun valtaa miete, jonka tähden vaikein elo, heelmätönnä rientää pois, — jumalatar yhä eloss' ois.

Ja muutkin tuntevat kai: jumalatar se elää. Mutta miss' on valtiatar? Miss' on sen temppeli? Ei tieto yllä!

Mut usein, konsa tuska maahan asti mun suistaa, voimani lyö raskahasti, sen eessä olleheni huomaan kyllä.

Ah, miltä näytti siis hän, joka pysyy salassa meiltä? ehkä joku kysyy. — Hän kuinka kuvaella sitä voi, ken kuoloon-sokaistuna vaikeroi? Vain huoata hän jaksaa hevin:

Ol' ihanaa se kuitenkin! Kuin kulta on auringon, mi syytää tulta ja häikäisee ja sokeudella lyö. On kaikki pimeyttä, mutta yö soi vielä kaiuin raukenevin:

Se, jok' on päässyt valoon, rakastuu yöhön, kuolee sielun paloon. On onni pyyde: täyttyessään yltyy, ja rakkaus heelmä, kypsyessään kyltyy, ja sitä mukaa kaikki muu. Ken nähdä tahtoo, halussaan on hurma, ken tunsi, sydän kuoloon pakahtuu.

Siis valtaansa mun otti templin surma.

Ja silti elän, hengin, mietin, kuljen ja kivut kirkkaat sydämeeni suljen! Haa, parissanne liikkuu kuollut vain, kuin moni muukin, joka odottain ja haaveissansa kulki templiin sinne: hän näköään kyll' elää voi, ja lie viel' eessään pitkä elontie, mut kuollut hän on silti. "Miksi, minne?" hän kysyy, "kaikki sain". Hän elää, mut on ruumis. Ah, en kiitä mä tätä tapaa, jonka jumalatar nyt valinnut on meitä varten: ammoin Egyptin maalla surmasi hän heti sen, jonka loistollansa luokseen veti; nyt tappaa elävältä, verkkaan, vammoin. Niin, toisenlainen on nyt valtiatar kuin ennen, konsa sadun siitä luin lasna, kaipasin sen temppeliin!