WILHELM EKELUND.
Aarni Kouta translation
VAELTAJAN UNI.
Ma nukuinko vai untako valveilla näin? Kun nurmella lepäsin vaelluksesta uupuneena läpi helteisen viljavan päivän paahtaman vainion.
Eivätkö lepää Saaronin kentät ympärilläin? Eivätkö juuri nyt mun silmäni nähneet Mestaria, mi kulki opetuslastensa kera halki viljavainioiden?
Mun sieluni eikö vavissut, kun näin ja kuulin sanomattoman tuskan sanassa: —
"Rakastatteko mua?"
NIIN SOLAKKA, HENTO SA OLET…
Niin solakka, hento sa olet kuin hennoin yrtti, ja kuinka hienona veresi hohtaa alla heleän, valkean ihon.
Ja vaikka on tukkasi tumma, ja silmäsi mustat, säihkyvän mustat, niin kasvosi vaaleat ovat. Niin eessäni nouset kuin outo, ylhäinen yrtti! Ja vapaina, paahteessa päivän soi jäsentesi soitto; niin paistat tummaan sieluuni.
SYDÄMESI SUURI PUHTAUS…
Chi vuole aver notizie di Dio, ami!
San Vittore.
Miten sydämesi suuri puhtaus loistaa silmies syvyydestä! Miten kasvosi selvästi kuvastavat avonaisen, kirkkaan sielusi aateluutta… sun sielusi säteilevän. — — — — —
Miten puhdas ja viileä veresi hohto on kuin Edenin aamun! On hymysi säde, näkymättömästä, oudosta maasta, rannalta vaaleanpunertavalta, mi merehen vaipui — yöhön ja unhoon tai tulevaisuuteen, jonne… aatos ei uskalla lentää.