JOHAN HERMAN WESSEL.
Aarni Kouta translation
(1742-1785.)
PIKKU RUNOJA.
I.
Kell' ei uskallusta juoda, sille mahtia ei suoda myöskään mitään suurta luoda, jok' ei vetenä pois vuoda.
II.
Kuoro.
Kehnon lääkkeen lemmenpiinaan löytää mies, mi turvaa viinaan; milloin vain nuo yhteen suli, silloin aina kasvoi tuli; yhteen taas jos sama pesä liitti nuo, niin puhkes kesä, jonka hellettä kait sietää harvat voi, sen kaikki tietää.
Juon tilkan enkä tunne haittaa, jos suinkin vain tuo tilkka maittaa ja samaten jos joka aimo mies tekisi ja viisas vaimo, niin hölynpölyn roskaan, moskaan he eivät takertuisi koskaan.
Jos mielijohteen joskus saisin, (jot' en kait saa) ma että naisin, niin avull' ikipöhnän mäkeen ma loisin kotirauhan takeen. — Mut vuoksi tämän mielijohteen mun naamani sai häpeenhohteen.
IV.
Veli hyvä! Sitten vasta kaulaa kasta, konsa syvä jano sull' on. Jälleen maistaa voit, kun paistaa pohja pullon.
V.
Kieltäymys! hyve viisaiden tuo, elon myöhään iltaan mi riemuja suo, tosin sitkeitä, mut ylen viihtyviä! Sadatella et mua kovin saa kipeästi, elon kernaammin kun lyhyen ripeästi elän nauttien riemuja kiihtyviä.
VI.
Kieltäymys tykö Herran vie mun! Mut kieltäymättä saan suuremman riemun; siks kait parempaakaan kun saanut en tietää yhä vain hyvin jälkimmäistä voin sietää.