HANS AHLMAN.
Aarni Kouta translation
KEVÄTKANTAATTI.
Esitetty Pohjoismaiden Kirjailijakokouksessa Kööpenhaminan Yliopistolla toukok. 18 p. 1919. Tanska, Islanti, Norja ja Ruotsi Suomelle. (Sävel: "Kuule, kuinka soitto kaikuu —")
Kuoro:
Veikko, käyjä kaukoteiden, maastas takaa tuntureiden tulit, virka oi: joko järves koivurantain kuvaa povessansa kantain talven kahleet loi?
Täyttyykö sen kevään taika unten äänetönten aika, ensi suutelon, kuiskivatko koivut juuri: Armahin, ah kuinka suuri kevään sulo on?
Runoilija:
Vielä kylmä kaiken estää, kauan Suomen talvi kestää, viel' on hyyssä maa, mutta virkoo viimein jäästään, kerran kevääseenkin päästään, täytyy odottaa.
Kuoro:
Vaikka talvi viel' luo esteet, kevään näitte, jonka nesteet murtaa jään ja hyyn, näimme teidän taajoin piirein käyvän ylväin valkoviirein miekan mittelyyn.
Isän-perintönne vuoksi puuntain kevät hankiin juoksi veri virtanaan, punainen ol' perinjuurin kevät tuo, mut sentään suurin kevät Suomenmaan.
Kahleet enää ei sua tapaa, siivin vapain laulu vapaa kohoo korkeuteen, Suomen runoniekka nuori, kuulen, kuinka soittos suori valtakanteleen.
Sua kaikki tervehdämme, nuorin olet piirissämme Pohjan laulajain, pois jos oot, on joukko heikko, veli, äidin kuopus, veikko, rakkain olet ain.