UUSI VUOSI 1868.
Reading edition
Terve sä pienoinen! Tunnetko tähtien Juoksijapoikaa? Tääll' olen jällehen. Toveri rientävä, Nuori ja nälkäisä, Onkosta ruokaa Vaan hyvä ystävä?
Kerran ol' isäni Pieni kuin minäki, Myös lumisilla Täällä hän teuhaili. Sattuipa puuskahdus, Vaikea vilustus, Siitäpä seuras Kylmä ja kohmetus.
Juur' ihan silloin mä Kelkalla pienellä Mäkeä laskin Taivahan sinessä, Rinne ol' jyrkkä ja Kelkkani luistava, Sieltä mä maahan Soljahdin paikalla.
Kun tulin entäen, Maa tämä louhinen, Köyhä ol' aivan Peitossa hankien. Kuitenki lapsoset Leikkivät iloiset, Kosk' ei he huolta Ymmärrä, pienoset.
Niinp' olen minäkin Laps, kuten sinäkin, — Viikkoa vanha Tuskin mä olenkin. Kuinkas mä murheisna Aikojen vammoista Häiritä voisin Leikkiäs riemuista!
Siis tule leikkimään Viimassa talvi-sään, Hehkuvin poskin Hangelle hiihtämään! Ruusujen ihanuus, Honkien vihannuus, Olkohon myötäs, Eik' alakuloisuus!
Jos sua joskuskaan Sattuisi viittaamaan Äitisi hellä, Silloin sä muista vaan Onhan sull' oma maa, Hälle sä lempes jaa, Äitiä köyhää Täytyyhän rakastaa!
Ahdingon aikana Aina hän altisna Jakeli sulle Leipänsä palasta. Siis sinä puolestas, Avulla Jumalas, Suo hänell' aina Mit' on sun omanas!
Leipä se ma'ukkain, Ruoka se herkukkain, Puutteessa minkä Kotonas nautit vain. Myös puku lämpöisin, Takki se sopivin, Väristen minkä Yllesi puetkin.
Kasva kuin honka vaan! Vahvistu ainiaan, Äitiäs köyhää Lemmiten suojaamaan, Että hän juurellais Myrskyissä turvan sais, Lehväsi häntä Vaaroissa varjoais!
Niin, hyvä ystävä Tänn' alasmäkeä Luokses mä saavuin Tähtien kentältä. Kelkalla kiitelen Latuja enkelten, Surusta toivoon, Talvesta kevääsen.