HÖYRYVENEEN LÄMMITTÄJÄ.
Reading edition
Tulivin! Tulivin! Alus hytkyvi tää, Ojan aaltohon propelli kun nävertää, Telat tuskittelee sekä männät ne käy, Kuten niiss' olis henki, jot' ei toki näy. Minun tointani vaan Se ei liikutakaan. Ne on toiminnassaan, saman teen minäkin, Tulivin! Tulivin!
Nyt on syys, pimeää, kovin myrskyelee, Näen luukusta kuin säen sinkoelee, Tuuli jäätävä on, meri möyryelee, Joko lunta tai vettä nyt virtaelee Minä täss' yhä vaan Valon, lämpimän saan, Jopa paistun… Jos raitista ois jotakin! Vari on. — Tulivin!
Olen kokkina orjan mä nälkäisen, mi Yhä ahkera on, yhä puuhoavi, Tavaraa yhä sinne ja tänne se tuo, Kun ei kerkeä muut: konelaitos on tuo. Uros, vait' ole ain'. Tahi kilju, kun vain Pysyt häkissä! Jos ulos käyt, alus tää — Tulivin — häviää.
Ja kun hiiliä luon, tuli räiskyelee, Hiki nokiset kasvoni kun valelee, — Peninkulmia monia alla mä maan Sytytän tulivuoren oksentamaan, Siten luulen … mut saan Heti keinuilemaan, Ja mä vain olen kiikkuva kaarnanen, min Vesi vie. — Tulivin!
Avaran meren aalto se voi murentaa Emäpuun sekä myös tulen sammuttaa. Mun ja kuoleman välillä tuuma on, voi!… Jumal' on toki turva ja suoja; Hän soi Välill' liekin ja myös Veden olla mun työss'. Tuli räiskyös! Laulaos propellikin: Tulivin! Tulivin!